Category Archives: Telma the Dog

Kaksivuotias kultakimpale ja 10 faktaa

Tämä pieni valkoinen karvapallero täyttää tänään kaksi vuotta <3 Aika kuluu niin nopeasti, vastahan me haimme minikokoisen 12 viikkoisen pennun kasvattajalta kotiin. Nyt Telma on kuitenkin ollut osa meidän pientä perhettä jo näin pitkään, emmekä osaisi enää kuvitellakaan arkea ilman tätä pikkuista. Syntymäpäivän kunniaksi pistetään pitkästä aikaa kehiin kunnon Telma-postaus kymmenen faktan kera, edellinen oli niin tykätty, että uusinta on varmasti paikallaan :)

Telma1

1. Telmalla on monta lempinimeä, joista suurin osa ei ole edes mitenkään johdettavissa oikeasta nimestä. Yleisimpiä ystävien ja perheenkin keskuudessa käytettäviä lempinimiä ovat Temppu, Telmis, Tempura, Telmuri, Teppo ja Tepa. Kotona kuulee sitten myös muita mitä erikoisimpia versioita :’D

2. Telma nukkuu yön aina omassa pedissään, mutta aamulla se saa tulla sänkyyn. Se jatkaakin usein unia sängyssä vielä aamuviennin jälkeenkin, näkee vaan kun peittokasojen keskeltä nousee välillä venyttelevät ketarat ylös tai kuulee, kuinka Telma näkee unia. Insta Storyjani seuraavat ovat nähneet monia näitä hetkiä, hih.

3. Pentuna Telma pelkäsi jostain syystä ihan hirveästi kaikkia uusia sisätiloja – kaverillakin kyläillessä se saattoi jäädä eteisen matolle vinkumaan, eikä olisi halunnut tulla peremmälle. Onneksi otimme sitä kärsivällisesti mukaan moniin eri paikkoihin, niin jännityksestä päästiin eroon.

4. Telma ra-kas-taa leikkimistä, oli sitten kyseessä omat vinkulelut, mökillä kävyt tai metsälenkillä kepit. Jos kerran aloittaa sille heittelyn, ei siitä meinaa tulla millään loppua, ainakaan jos Telmalta kysyisi. Telman suosikkileluja ovat kuminen kalkkuna ja vihreä erikoinen olio, jota meillä on menossa jo kolmas laatuaan sen rakastettua edelliset puhki.

5. Telma on tosi nopea oppimaan ja sille on helppo opettaa uusia temppuja. Viimeksi opittiin kahdella tassulla heiluttaminen ja hauska tuplahyppy. Klassiseen pupuasentoonsa taas se turvautuu aina jotain pyytäessään, kuten anellessaan lisää lelun heittämistä :’D

Telma2

6. Kaikki ei toki ole ollut helppoa ja mennyt ihan niin kuin ohjekirjassa, sillä muille koirille haukkuminen on valitettavasti jäänyt ongelmaksi. Pienempänä Telmalle jäi kaksi huonompaa kokemusta isompien koirien tultua vapaana yllättäen päälle, ne eivät varsinaisesti auttaneet pentuna jo valmiiksi hieman arastelevaa yksilöä :/ Yritämme yhä sitkeästi päästä pelosta ja haukkumisesta eroon ja teemme päivittäin töitä sen eteen, mutta helpommin sanottu kuin tehty. Onneksi Telmalla on kuitenkin lähipiirissä omia koirakamuja, joiden kanssa se pärjää loistavasti ja jokainen hyvä kokemus varmasti edistää!

7. Banaani on Telman suurin herkku. Se kuulee jo kuoren naksahduksen ja asettuu samantien poikaystäväni viereen nähdessään banaanin tämän hallussa. Useimmiten näiden suloisten nappisilmien ansiosta heltiää pieni maistiainen. Viimeksi minun ollessa reissussa poikaystäväni oli tehnyt Telmalle “herkkubowleja”, kun perinteisen jokailtaisen jogurtti-iltapalan sekaan oli pilkottu ekstrana banaaninpaloja, haha!

8. Telma tykkää autolla matkustamisesta, se tottui siihen heti pentuna meidän reissatessa Vaasasta paljon Tampereelle ja Helsinkiin. Se juoksee aina tuhatta ja sataa autolle korvat hulmuten odottaen innolla, minne tällä kertaa mennään! Kaikki pidemmät matkat Telma kulkee autossa turvallisesti omassa kuljetuskopassaan, jossa se rupeaa nukkumaan lähes heti auton lähdettyä liikkeelle.

9. Viime vuonna synttäreinään Telma sai poikkeuksellisesti juhlapäivän kunniaksi pienen annoksen maksalaatikkoa, joka osoittautui suureksi herkuksi. Niin suureksi, että Telma lähes paastosi seuraavan viikon – ei näköjään omat pöperöt enää maittaneet, kun pääsi kunnon ruuan makuun :’D Saa nähdä, onko samaa herkkua tänään menussa!

10. Mikään ei voita sitä, kun Telma nukahtaa sohvalle tiukasti kylkeen kiinni tai kun se herättää aamulla märillä pusuilla – tällä pikkuisella läheisyydenkipeällä karvapallolla on niin paljon rakkautta jaettavana <3

Related posts

Koirapikkujoulut

Kaikki viikonloppusuunnitelmiani aiemmin viikolla tiedustelleet kurtistivat kulmiaan, kun kerroin silmät loistaen lauantaina ohjelmassa olevista koirapikkujouluista. Siis mitkä? No (maltan)koirien omat pikkujoulut – miksipä ei! Viena kutsui minut ja Telman aamupäivällä luokseen, jossa oli pöytä koreana odottamassa ja kaksi innokasta valkoista huiskulahäntää vastassa. Milo oli Telmalle tietysti tuttu koirakamu jo entuudestaan ja itse asiassa sukuakin, mutta nyt mukana menossa oli myös alle vuoden ikäinen Nala-koira. Mikä ihana näky nuo kolme nappisilmää olivatkaan, on tuo rotu vaan niin hellyyttävä! Telma on kyllä välillä vähän hitaasti lämpeävää sorttia, ja olisi ollut enemmän kiinnostunut mamin sylistä (tai siitä keneltä löytyi nameja) kuin leikeistä, mutta oli kiva kuitenkin päästä näkemään koirakavereita taas pitkästä aikaa.

Tänään sitten takaisin Tampereelle, mutta tällaisen ystävien ja perheen täyteisen viikonlopun jälkeen on taas paljon jotenkin sellaista erityisen positiivista energiaa täynnä! Nauttikaahan sunnuntaista – rentoa päivää kaikille :)

Pikkujoulut1 Pikkujoulut2

Kaikki kolme sulostuttajaa siinä! Vasemmalla Nala, keskellä Milo ja oikealla Telma, joka oli muuten porukan pikkuruisin.

Pikkujoulut7

Vienan tekemä uunipuuro oli mielettömän hyvää – pitäisiköhän tätä kokeilla joskus itsekin!

Pikkujoulu3 Pikkujoulut4 Pikkujoulut8

Related posts

Vuosi koiranomistajina

Viime viikolla Facebook muistutti minua, kuinka tuli kuluneeksi tasan vuosi siitä, kun toimme pienen valkoisen karvapalleron kotiin. Muistan yhä elävästi ajomatkan kasvattajalta Vaasaan, kun sylissä oli pienenpieni tuhiseva nyytti. Ihan uskomatonta, miten nopeasti aika kuluu! Toisaalta taas tuntuu kuin Telma olisi ollut osa meidän pientä perhettä jo pidempään. Vaikea enää kuvitella arkea ilman tätä rakasta sulostuttajaa, joka tapittaa aina vieressä jääkaapilla käydessä, kellahtaa selälleen masurapsutuksia kaivatessaan, nukkuu päiväunia kylki kyljessä sohvalla, herättää aamuisin märällä pusulla ja ottaa kotiin tullessa eteisessä vastaan maailman iloisimpana.

Mietimme koiran hankintaa pitkään, onhan kyseessä tosiaankin perheenjäsen, joka on otettava huomioon niin arjessa kuin omissa suunnitelmissakin. Lomamatkalle tai viikonlopun festareille ei lähdetä tuosta noin vaan ennen kuin hoitopaikka on selvitetty, eikä esimerkiksi juhlimaan suunnatessa voi lähteä kotoa aikaisin ja tulla takaisin aamun sarastaessa. Onneksi jälkimmäinen ei ole ikinä ollut kummallekaan meistä mikään ongelma, ja hoitopaikkakin on reissuille tai pidemmille viikonloppumenoille aina tarvittaessa löytynyt. En koe, että olisimme joutuneet tekemään mitään uhrauksia koiran hankinnan myötä, vaan päinvastoin, Telma on tuonut niin paljon iloa meidän elämään. Pieni koira on siitäkin helppo, että sen voi ottaa lähes kaikkialle mukaan ja Telma kulkeekin paljon meidän mukana. Jos olen jostain syystä jättänyt Telman kotiin vanhemmilla käydessäni tulee oven avauksen jälkeen hölmistynyt ja pettynyt “missä Telma on?” -kommentti.

Telma4

“Mutta kun se hymyili mulle!” toteaa poikaystävä, kun torun häntä banaanimaistiaisen antamisesta ja kerjäävälle katseelle heltymisestä :D

Telma4

Tätänykyä pahin unikeko tässä perheessä! Telma nukkuu aina yöt omassa pedissään, mutta aamuisin se saa tulla jatkamaan unia sänkyyn. Kröhöm, niin sitä heltyy alun “koira ei tule kyllä ikinä sänkyyn” -periaatteen jälkeen.

Telma2

Telman yksi ylpeydenaiheista – puputemppu. 

Telma on sopeutunut myös hienosti tänne Tampereelle. Tietysti Telma tottui jo pienestä pitäen autossa matkustamiseen ja kahden kodin välillä elämiseen Vaasassa opiskellessamme, joten uskon että silläkin on osuutensa asiaan. Telmalle tärkeintä lienee se, että se on rakkaiden ihmisten lähellä, ei sillä ympäristöllä niin väliä. Lähiseudullamme on myös niin kivat lenkkimaastot ihan kodin vieressä, joten kyllähän täällä viihtyy! Lisäksi rapussa ja kadulla tulee paljon vastaan rapsuttelevia ja ihastelevia ohikulkijoita :)

Monia tulevia yhteisiä vuosia odotellessa <3

Related posts