Category Archives: Personal

Ajatuksia vuodelle 2021

Sain jo loppuvuodesta toiveen kirjoittaa postauksen ajatuksista ja suunnitelmista tätä uutta vuotta varten. Jos olisin kirjoittanut vastaavan postauksen vuosi sitten tammikuussa, olisi suunnitelmat kuulostaneet varmasti hyvin samanlaisilta – ainakin uuden asunnon ja häiden osalta, jotka molemmat ovatkin siirtyneet tälle vuodelle. Nyt asuntoa ei tosin tarvitse enää etsiä, häät ovat “jälleen” edessä (joskin epävarmuuden saattelemana) ja olosuhteet ovat muutenkin hyvin erilaiset. Mitä muita ajatuksia vuosi 2021 herättää, entä mitä suunnitelmia tai tavoitteita minulla on tälle vuodelle?

Vuosi

Tavoitteista mieleeni muistuikin juuri vuosi sitten kirjoittamani postaus “Tavoitteista ja unelmista“. Kerroin, miten se, että ei olekaan mitään suuria tavoitteita tai tiedossa seuraavaa steppiä uralla, saattaa välillä ahdistaa. Kuten postauksessa kirjoitinkin, se varmasti liittyi valmistumisen jälkeiseen aikaan, kun valmistuminen oli ollut niin pitkään iso, edessä siintävä päämäärä ja tuntui tavallaan tyhjältä kun sen oli viimein saavuttanut. Hauskaa miten näin vuotta myöhemmin tuota tekstiä lukiessani mietin, kuinka nyt on päällimmäisenä mielessä vaan valtava kiitollisuus siitä, että oli ylipäätään töitä koko tuon poikkeusvuoden ajan. Ihania töitä, jotka pitivät kiireisenä ja antoivat muuta ajateltavaa pandemian keskellä. Tuosta vuoden takaisesta tunteesta ei ole ainakaan tällä hetkellä tietoakaan, vaikka mitään mullistavia uratavoitteita ei ole siis tiedossa tällekään vuodelle. Ei pitäisi ottaa paineita tai tuntea mitään huonommuuden tunnetta, vaikka näkisi samaan aikaan muiden julistavan suuria tavoitteita ja suunnitelmia uralla etenemisestä. On aivan yhtä ok nauttia siitä missä on nyt – toki toivon kiinnostavia töitä ja uusia asiakkuuksia vanhojen tuttujen ohelle, mutta edelleen rakastan työtäni näin ja toivon voivani jatkaa tätä samaan malliin. Päivä päivältä arvostan enemmän sitä, että saan tehdä työkseni jotain, mistä nautin näin paljon.

Veikkaan, että viime vuosi opetti monia meistä pysähtymään ja elämään hetkessä – iloitsemaan siitä, mitä on tässä ja nyt. Ja juuri tätä mentaliteettia ajattelinkin noudattaa myös tänä vuonna. Totesin aiemmin Instagramissa, miten mottoni tälle vuodelle on, että sillä mennään, mitä annetaan. Etenkin tämän koronan aiheuttaman epävarmuuden keskellä on mahdotonta ennustaa tulevaa, saati että siihen pystyisi kaikilta osin itse vaikuttamaan, joten parempi mennä päivä kerrallaan ja ottaa mitä annetaan. Näin ajattelen erityisesti lähestyvien häiden suhteen, vaikkakin välillä olen myös tyystin unohtanut oman mottoni ja vaipunut pieneen harmistukseen, mutta ei auta kuin seurailla tilannetta. Lähtökohtaisesti olemme kuitenkin päättäneet, että naimisiin menemme toukokuussa joka tapauksessa – vaikkakin sitten pienessä piirissä tilanteen niin vaatiessa. Yritän hiljalleen pienen takapakin jälkeen päästä takaisin tuohon optimistisempaan ajatteluun ja toivoa, että voimme kyllä pitää jonkinlaiset häät <3

Tältä vuodelta odotan häiden lisäksi tietysti sitä jo alussa mainitsemaani uutta asuntoa, jonne päästään myöhemmin keväällä vihdoin muuttamaan. Tällaisen väliaikaisen vaiheen jälkeen tuntuu ihanalta ajatukselta päästä rakentamaan pysyvämpää kotia meille! Niin kiva päästä nyt jo pikkuhiljaa enemmän suunnittelemaan ja tekemään erilaisia valintoja pintaremppaa varten. Vaikka odotus on ollut pitkä, niin lopulta se on varmasti sen arvoista. En malta odottaa uuteen asuinalueeseen tutustumista, uusiin naapureihin törmäämistä ja kaikenlaisia uusia arkisia rutiineja – missä käydään kaupassa, mistä leipomosta haetaan joskus viikonloppuisin leipää tai croissantteja, mistä lähikortteleista tulee meidän suosikkeja kävelyille. Ja tietysti ennen kaikkea itse asuntoon asettumista, sen sisustamista meidän näköiseksi, läheisten kutsumista kylään ja kaikkia ihania arjen hetkiä uudessa kodissa.

Läheisistä puheen ollen, toivon niin paljon, että tänä vuonna olisi mahdollista viettää enemmän aikaa ystävien ja perheen kanssa. Huomaankin, että tämän jonkinasteisen sosiaalisen eristäytymisen myötä olen viime aikoina ollut hieman huono ehdottamaan näkemistä ystävilleni, vaikka nytkin voisi aivan hyvin käydä vaikka kävelyillä. Jos jonkinlaisen tavoitteen siis otan tälle vuodelle, niin aktivoitua tällä saralla ja muistaa ystäviä enemmän. Pysähtymisen lisäksi viime vuosi nimittäin opetti epäilemättä arvostamaan läheisten kanssa vietettyä aikaa entistä enemmän <3

Mitä suunnitelmia teillä on tälle vuodelle, tai mitä ajatuksia vuosi 2021 herättää?

Kohti parempaa loppuviikkoa

Tuntuu kuin tämä viikko ei olisi oikein koskaan lähtenyt käyntiin. Olen ollut saamaton, unelias, kiukkuinen, epäonninen ja vähän ahdistunutkin. Ei ole tehnyt mieli julkaista pahemmin mitään somessa, vaan olla vaan hiljaa omien ajatustensa kanssa. Suurimpana syynä näihin fiiliksiin on varmasti se, että olen viettänyt tämän viikon neljän seinän sisällä koiran ulkoilutuksia lukuunottamatta – tällöin harvemmin mieli on ihan positiivisimmillaan. Minulla oli aamuisin ihan pientä kurkkukipua ja tukkoisuutta, niin pientä, että normaalioloissa tuskin olisin kiinnittänyt mitään huomiota, mutta tässä tilanteessa pienetkin oireet on otettava huomioon ja pysyin varmuudeksi kotona. Kävimme molemmat pienien oireiden johdosta koronatestissä ja eilen illalla saimme onneksi negatiiviset testitulokset, joten kivi vierähti sydämeltä. Eniten stressasin sitä, että mitä jos olisinkin vaikka viime viikonloppuna tietämättäni oireettomana tartuttanut läheisiäni tai tuntemattomia ihmisiä, mutta onneksi sitä ei tarvinnutkaan murehtia.

Mökki1

Olen huomannut potevani ensimmäistä kertaa sitten kevään taas pientä korona-ahdistusta. Kesällä oli ihana (melkein) unohtaa hetkeksi kaikki ja elää hieman normaalimpaa elämää, vaikka kyllähän sen osasi arvata, että syksyllä tilanne voisi taas pahentua. Huolettaa monien yrittäjien ja lomautettujen ihmisten ahdinko sekä yksinäisten ihmisten pärjääminen, etenkin pimeää marraskuuta kohti mennessä. Huolettaa se, kun ei tiedä miten kauan tätä tulee kestämään. Ei kuitenkaan auta kuin opetella elämään tilanteen kanssa – tukea parhaansa mukaan omia suosikkiputiikkeja ja -ravintoloita, soittaa omille isovanhemmille, tehdä voitavansa leviämisen estämiseksi ja noudattaa ohjeistuksia (eritoten käyttää sitä maskia). Ja toivoa, että tästä päästään vielä eteenpäin entistä vahvempana <3

Mökki4

Yleensä keskityn täällä positiivisiin juttuihin, mutta tällä kertaa teki mieli vähän purkaa fiiliksiä – en varmasti ole ainoa, joka on viime aikoina välillä kokenut korona-ahdistusta. Ja jos jotain positiivista tältä viikolta, niin ainakin tuli ylitettyä kynnys koronatestiin menemisestä (eihän se mukavaa ollut, mutta ei niin paha rasti kuitenkaan), testattua kauppakassipalvelua ekaa kertaa, iloittua jälleen kerran siitä että on poikaystävä ja koira seurana kotona sekä koukututtua uuteen ihanaan sarjaan. Aurinkokin on paistanut lähes jokaisena päivänä ja niin tänäänkin, joten kohti parempaa loppuviikkoa! Toivottavasti teillä on kaikki hyvin siellä ruudun takana ja olette pysyneet terveinä <3

Photos: Riikka Kuusisto / Edit by me

Vaihtelevia fiiliksiä

Eilen oli koko päivän jotenkin apea fiilis. Sade ropisi ikkunaan, ulkona oli harmaata ja sisällä nököttäminen alkoi jo toden teolla kyllästyttää. Harmitti että ei voi viettää aikaa huolettomasti ystävien kanssa, oli kauhea ikävä perhettä ja läheisten halauksia. Harmitti katsoa somesta, miten toiset ovat silti järjestäneet vappupirskeitä sisätiloissa tai lähteneet kaveriporukalla mökille. Mielen valtasi välillä ajatus siitä, että onko tässä karanteenielämässä mitään järkeä, jos toiset silti samaan aikaan jatkavat lähes normaalia elämää. Äkkiä kuitenkin pyyhin ajatukset pois, on hölmöä ajatella “mutkun kun nuo muutkin”.

Täytyy nyt vaan koittaa malttaa noudattaa rajoituksia toivoen, että niistä päästään vielä jonain päivänä luopumaankin. Tai ainakin höllentämään – pärjään vallan hyvin ilman ulkomaan matkoja tai baareja, mutta kun vaan pääsisi elämään edes pikkuisen normaalia arkea ja näkemään läheisiä. Paria ystävää olen nyt nähnyt koiralenkillä ja se on kyllä antanut valtavasti energiaa. En malta odottaa, että joku päivä pääsee taas kokoontumaan ystävien kanssa saman katon alle tai näkemään perhettä – sen ajatuksen voimin jaksaa.

Kuva2

Tuntuu kyllä hieman tyhmältä kirjoittaa tätä, kun itsellä on kuitenkin kaikki hyvin, eikä tarvitse olla yksin. Varmasti jokainen on kuitenkin ainakin jossain vaiheessa kokenut viime viikkojen aikana huonompia fiiliksiä, oli oma tilanne mikä tahansa. Ja toisaalta en halua antaa sellaista kuvaa, että tämä aika olisi ollut pelkkää iloa ja hymyjä täällä puolen ruutua keskittyessäni jakamaan ennemmin niitä positiivisia hetkiä. Kohta tulee kaksi kuukautta täyteen tätä kotona oleskelua, joten ei ihmekään, että välillä tulee näitä huonompia päiviä. Tänään onkin ollut taas jo fiilis vähän korkeammalla, ehkä se on tuo ulkona siniseltä taivaalta paistava aurinko tai pitkä päivälenkki poikaystävän ja koiran kanssa. Lenkillä jäin kuuntelemaan metsässä lintujen laulua ja ihastelemaan kadun varrella kukkaan puhjenneita kirsikkapuita. Kevät tulee rytisten, ja kaikki tuo valo ja vehreys antaa toivoa tulevasta <3

Miten siellä ruudun takana jaksellaan? <3