Category Archives: Personal

Mistä haaveilen?

Vakkarilukijani Mimmu heitti minulle jo hävettävän kauan aikaa sitten postaustoiveen, josko voisin kirjoittaa tulevaisuuden haaveistani. Tämä oli jäänyt luonnoksiini roikkumaan, kunnes asia muistui jälleen mieleeni meidän keskusteltua haaveista ystävieni kanssa. Ensimmäistä kertaa aihetta miettiessäni mieleeni tuli heti, kuinka olin luonnostellut postausta haaveistani jo pari kesää sitten kirjoittaen muutamasta asiasta, joista unelmoin juuri nyt. Sekin postaus kuitenkin unohtui sinne luonnosten sekaan, mutta myöhemmin siihen palatessani oli hauska huomata, miten yllättävän moni asia listalta oli toteutunut. Tuolloin kirjoitin muun muassa haaveilevani koirasta, joka tulikin pieneen perheeseemme yllättäen jo muutaman kuukauden päästä tekstin kirjoittamisesta, sekä keskusta-asunnosta leveine ikkunalautoineen ja korkeine huonekorkeuksineen. Mitä nyt kaupunki muuttui matkan varrella alkuperäisistä suunnitelmista, mutta hassua miten unelmilla on usein tapana toteutua.

Kuten Mimmukin totesi tuolloin kommentissaan, ikinä ei tiedä minne elämä kuljettaa, mutta suunnitella ja haaveilla saa aina. Ja pitääkin, uskon nimittäin siihen, että villeimmätkin unelmat voivat toteutua, jos niihin vain itse uskoo tarpeeksi. Uskon myös, että kun asiat sanoo ääneen tai esimerkiksi kirjoittaa haaveet ihan vaan itselleen ylös, niin ne tulevat suuremmalla todennäköisyydellä myös tapahtumaan. Kun itse tiedostaa omat unelmansa, tulee tällöin myös tehtyä asioita sen eteen, että ne toteutuvat.

Pelto1

Välillä onkin hyvä pysähtyä miettimään, minkälaisia ne omat tulevaisuuden haaveet ovat.  Totesimme tyttöjen kanssa aiheesta keskustellessa, että on yllättävän vaikea määritellä tarkemmin, mitä kaikkea omalta tulevaisuudelta toivoo. Yleisesti ottaen haaveilen tietenkin siitä, että sekä minulla että läheisilläni olisi edessä pitkä ja terve elämä – niin perheelläni, ystävilläni kuin avopuolisollanikin. Pidän itseäni myös ihan mielettömän onnekkaana, kun olen löytänyt jo näin nuorena rinnalleni ihmisen, jonka kanssa tahdon jakaa tulevaisuuteni. Haaveilen naimisiinmenosta ja pidemmällä tähtäimellä myös perheen perustamisesta. Jos joku kysyisi, minkä ikäisenä haaveilisin perheenlisäyksestä en osaisi vastata sen tarkemmin, mutta vielä hetkeen en näe sitä ajankohtaisena. Uskon, että sen aika tulee sitten kun on tullakseen, eikä lapsien saamista voi tietenkään edes pitää itsestäänselvänä asiana.

Tulevaisuuteen liittyy tietysti vahvasti myös urahaaveet. Juuri nyt teen yhtä unelmieni työtä elättäessäni itseni yrittäjänä tekemällä sitä mistä nautin ihan suunnattomasti, mutta tulevaisuus on täysin avoinna. Tavoitteenani on valmistua pian kauppatieteiden maisteriksi, minkä jälkeen alan varmasti pohtia enemmän, mitä haluaisin tehdä jatkossa. Olen kuitenkin oppinut olemaan stressaamatta asiaa liikaa (jo oli aikakin vuoden parin hätäilyn jälkeen) – ennemminkin nautin nykyhetkestä ja katson, mihin suuntaan elämä vie. Minulla on paljon nykyiseen työhöni liittyviä unelmia ja tavoitteita, mutta niistä voisin kirjoittaa ihan omassa postauksessaan, sillä tähän liittyy vahvasti myös toinen aihe – itseensä ja omaan tekemiseensä uskominen.

Aiemmin ajattelin, että tulevaisuudessa en näkisi itseäni enää yrittäjänä vaan ennemmin palkkatyöläisenä, mutta nyt muutaman vuoden jälkeen mieleni on alkanut muuttua. Juuri juttelimme isosiskoni kanssa, kuinka nuorempana me molemmat yrittäjäperheen kasvatit ajattelimme, ettei meistä olisi yrittäjiksi, mutta ehkä se kuitenkin on jollain tapaa veressä. Olisi mieletöntä löytää tulevaisuudessa joku oma juttu, mihin laajentaa tätä nykyistä yritystäni. Unelmieni työssä saisin haastaa itseäni, oppia uusia asioita, hyödyntää vahvuuksiani ja tehdä töitä kivassa työympäristössä. Mitä se työ sitten tulee joskus olemaan ja tulenko olemaan yrittäjä vai palkkatyöläinen, niin sen näyttää aika.

Pelto2

Ystävieni kanssa haaveista jutellessa tuli puheeksi se, miten kaikista tärkeintä on se onnellisuuden tunne. Haaveilen tuntevani oloni tulevaisuudessa vähintään yhtä onnelliseksi kuin nyt. Perhe ja läheiset ovat arvomaailmassani korkeimmalla, joten kunhan tärkeät ihmiset ovat ympärilläni, niin tulevaisuus näyttää aika hitsin hyvältä <3

Olisi ihana kuulla, mistä te haaveilette? Oli se sitten jotain pientä tai suurta.

Photos: Riikka Kuusisto / Edit by me

Related posts

Pienistä arkisista eleistä ja muiden huomioimisesta

Olin yhtenä iltana Subwayn tiskillä tilaamassa itselleni myöhäistä iltaruokaa, kello lähenteli jo kymmentä ja olin väsyneenä sekä nälissäni parin tunnin ajomatkan jäljiltä. Viereeni tuli mies tekemään oman tilauksensa, tiskin takana ollutta työntekijää lainkaan tervehtimättä ja yhtään kiitosta tilaukseensa ujuttamatta hän töksäytti valintansa. Sama töykeä tyyli jatkui läpi tilausprosessin, samassa kun minä lisäsin automaattisesti kiitoksen jokaisen kurkun ja majoneesin pyyntöön. Miehen puhe särähti korvaani. Jäin leipäni saatuani ja matkaa jatkettuani miettimään, miten pieni vaiva häneltä olisi ollut katsoa työntekijää silmiin ja tervehtiä tai sanoa tilauksen perään “kiitos”.

Itsekin asiakaspalvelutyötä aikaisemmin paljon tehneenä tiedän, miten hyvä mieli tulee ihmisten ystävällisyydestä. Luonnollisesti kaikilla on huonompia päiviä, eikä aina jaksa loistaa naama Naantalin aurinkona tai harrastaa kiireessä small talkia, mutta uskallan väittää, että kohtelen aina muita kuten haluaisin heidän kohtelevan minua. Vähintäänkin peruskohteliaasti ja ystävällisesti, kuten minut on pienestä pitäen kasvatettu, oli kyse sitten tuntemattomasta ihmisestä kadulla tai vaikka kaupassa, asiakaspalvelukohtaamisesta tai ystävästä. Minulle on itsestäänselvyys kiittää sellaisissakin tilanteissa, joissa ei jonkun mielestä välttämättä tarvitsisi, kuten vaikka autoilijan antaessa tietä suojatiellä tai toisen autoilijan jäädessä väistämään. Minun onkin aina ollut vaikea ymmärtää, miten kaikille ei näin kuitenkaan ole tai miksi joku ei haluaisi jakaa hyvää mieltä ympärilleen?

Italy2

Miksi et siis olisi se, joka…

… jäisi odottamaan hissillä kuullessaan naapurin tulevan rappuun sen sijaan, että painaisi nopeasti nappia.

…tervehtisi kiitokseksi autoillessa, kun toinen auto jää väistämään sinua.

…sanoisi kehua toiselle ääneen, jos mielessä on jotain hyvää sanottavaa.

…hymyilisi tai heilauttaisi kättä, jos autoilija antaa sinulle jalankulkijana tietä.

...avaisi ovea tuntemattomalle iltapäiväruuhkassa.

…huomioisi täyteen bussiin tai raitiovaunuun tulevan vanhemman ihmisen ja antaisi omaa paikkaasi.

…kiittäisi hyvästä asiakaspalvelusta sellaista saadessasi.

…hymyilisi tuntemattomalle vastaantulijalle.

Italy3

Tällaiset muut ympärillä olevat ihmiset huomioivat käytöstavat ja arkiset eleet tekevät niin iloiseksi. Mieleeni on jäänyt, miten olimme Italiassa tulossa konsertista bussikuljetuksella parkkipaikalle, kun täyteen ahdettuun bussiin tuli vanhempi pariskunta. Nousimme poikaystäväni kanssa välittömästi ylös tarjoten paikkojamme pariskunnalle, joka oli silminnähden häkeltynyt ja kiitollinen pienestä eleestämme. He hymyilivät meille koko bussimatkan kiitellen aina välillä uudestaan, ja hyvä mieli oli taattu kyllä molemmille osapuolille. Samassa rapussa kanssamme taas asuu eräs vanhempi mies, joka tarjoutuu aina kaivamaan omat avaimensa esiin ja avaamaan oven nähdessään jommankumman meistä tulevan vaikka koiran kanssa sisälle, tai kiirehtii sulkemaan hissin oven puolestamme. Lisäksi hän tervehtii aina rapussa iloisesti ja jutustelee ohimennen säästä tai muusta arkisesta. Tulen joka kerta aivan mielettömän hyvälle tuulelle miehen huomaavaisuudesta miettien, kuinka hänen asenteestaan voisi ihan jokainen ottaa mallia.

Italy1 Italia

 Mikä tutun tai tuntemattoman ele on tehnyt sinut viimeksi iloiseksi?

Related posts

Viisi huonoa tapaani

Välillä tekee erittäin hyvää tarkastella omaa toimintaa ja tottumuksiaan kriittisesti. Aloinkin pohtia, minkälaisia huonoja tapoja minulla kirjoittaen niistä viisi tähän ylös. Aivan varmasti löytyy enemmänkin, mutta nämä tulivat ensimmäisinä mieleen. Tapojen tiedostaminen on muutenkin hyvästä, sillä tuntuu että nämä ylös kirjattuani aloin kiinnittää niihin myös enemmän huomiota. Kurkataanpa, minkälaisia huonoja tapoja allekirjoittaneella on ja hei kättä ylös, jos joku samaistuu!

Polkadots1

1. Ruoka suussa puhuminen, valitettavasti! En nyt ehkä ihan hienolla illallisella tuntemattomien ihmisten kanssa (ainakaan toivottavasti, haha!), mutta muuten harrastan tätä aivan liian usein. Poikaystäväkin toisinaan tästä huomauttaa ja ihan syystä :D Maiskutus on toinen samaan kastiin lukeutuva paha tapani, kamalaa kun sitä ei itse huomaa ollenkaan! Muiden maiskutukseen sen sijaan kyllä kiinnitän huomiota ja ärsyynnyn suunnattomasti sitä kuullessani, mikä on sinänsä ristiriitaista.

2. Torkutus. Tätä olen tehnyt pienestä pitäen, äidillä oli kotona asuessani mennä hermo, kun torkutin jatkuvasti aamuisin. En siis ole vuosien saatossakaan päässyt tästä huonosta tavastani eroon, äh! Tosin jos mulla on jokin tärkeä meno, laitan kellon soimaan suoraan tarvittavaan aikaan ja herään ensimmäisellä herätyksellä, mutta ilman menoja torkutan lähes aina vähintään puoli tuntia. Mikä järki, sehän vaan väsyttää entistä enemmän!

3. Päälle puhuminen. Tähän olen alkanut kiinnittää vastikään huomiota ja kyseessä on todella ärsyttävä tapa. En ole aiemmin edes huomannut, mutta puhun välillä toisen päälle sen sijaan, että odottaisin omaa vuoroani. Toisaalta minulla on välillä vaikea saada esimerkiksi isossa porukassa ääntäni kuuluviin, koska en omaa kovin kantavaa ääntä, joten näköjään on otettava kaikki keinot käyttöön ja tarvitsen pientä varaslähtöä puheenvuorolleni :’D Ei mutta ihan totta, ei pitäisi puhua kenenkään päälle.

Polkadots2

Blouse – Gina tricot (sponsored, find here*), jeans – Gina tricot (sponsored)

4. Pienet myöhästelyt. Aikaisemmin en ole ikinä ollut myöhästelevää sorttia – olen aina tullut ajoissa tunnille tai luennolle, enkä muista koskaan olleeni myöhässä töistä tai tapaamisista. Päinvastoin, hätähousuna olen aina pikkuisen ajoissa perillä. Tavallaan olen siis tässä suhteessa täsmällistä sorttia, mutta esimerkiksi ystävien kanssa tavatessa taas saatan olla hieman myöhässä. Myöhästely on kuitenkin äärimmäisen epäkunnioittavaa eikä sitä tulisi harrastaa missään yhteydessä, joten yritän parantaa tapani.

5. Asioiden lykkääminen. Äiti on aina nuoruudestani asti toitottanut sanontaa, älä jätä huomiselle mitä voit tehdä jo tänään. Liian usein kuitenkin lykkään asioita viime tippaan, kun ne voisi hoitaa ajoissa ilman viime hetken kiirettä ja stressiä. Työjutut hoidan yleensä aina useita päiviä deadlinea ennen ja niiden suhteen olen pedantti, mutta esimerkiksi kouluhommat olen usein jättänyt ihan sinne viimeisiin hetkiin. Koskakohan sitä oppisi hoitamaan kaikki asiat aina ajallaan!

Antakaa synninpäästö kertomalla mitä huonoja tapoja teillä on? :D

Related posts