Toimistoterkut

Ihana miten teiltä tuli palautetta viime postaukseen, että blogien lukeminen edelleen kiinnostaa <3 Sain siitä uutta boostia sen suhteen, että todellakin haluan yhä päivittää tätä! Tavoitteena siis, ettei nyt ainakaan tulisi tuollaista parin kuukauden taukoa mitä aiemmin :’D Kaiken nopean median ohella sitä itsekin kaipaa jotain muuta sisältöä, minkä äärelle pysähtyä. En ole muuten itse vieläkään TikTokissa, siis en edes omista koko sovellusta puhelimessa. Olen kunnon muinaisjäänne tämän suhteen, haha! Aiemmin olen vannonut etten tule koskaan sovellusta lataamaan, mutta nyt olen kyllä viime aikoina miettinyt, pitäisikö sittenkin? Jos ensin lataisin ja vähän haistelisin meininkiä, josko tuntuisi omalta tehdä sinne jotain sisältöä itsekin. Se tuntuisi toisaalta fiksulta myös sen suhteen, mitä syksyinen Instagram-tilin katoaminen opetti, että olisi hyvä olla myös jokin toinen kanava (tämän blogin lisäksi), minkä avulla tavoittaisi seuraajat.

Toimisto3 Toimisto4

Rupesin höpisemään TikTokista, mutta eipä minulla tässä mitään sen suurempaa agendaa ollutkaan kuin vaan kertoa kuulumisia. Kirjoittelen tätä paraikaa toimistolta käsin, kävin lähistöllä aamiaistapahtumassa ja nappasin kotoa lähtiessä läppärin mukaan, että voisin tulla tähän tekemään hommia pariksi tunniksi. Sain juuri sähköposteja hyvin purettua ja tämän postauksen julkaisemisen jälkeen jatkan matkaa kotiin, niin ehdin nähdä vielä tytön ennen kuin Anton menee hänen kanssa muskariin. Iltapäivällä saadaan äiti ja isä meille kylään kahville ja illalle ei ole mitään suunnitelmia. Puurot, iltakylvyt ja omaa tai yhteistä aikaa sohvalla – ihan sitä tavallista perusarkea <3 Se onkin parasta!

Toimisto1 Toimisto2

Toimistolla päällä tänään – syksyllä ostamani &Other Storiesin harmaat housut ja Balmuirilta viime vuonna saatu valkoinen kashmir-pooloneule. Kierrätän kyllä vastaavia asuja päivästä toiseen, aina pooloneule ja farkut tai housut! Ihanaa kyllä kun kevät lähestyy ja pääsee käyttämään vaatekaappia taas vähän monipuolisemmin, kun ei tarvitse aina miettiä että missä asussa tarkenee, millä kengillä pysyy pystyssä liukkailla kaduilla tai mitä taivaalta milloinkin sataa. Ajattelin, että voisin myös tehdä jonkin kevätinspiraatio -postauksen, jos sellaiselle olisi kiinnostusta?

Nyt pistän tavarat kasaan, koneen kiinni ja lähden kotiin päin! Poikkean matkalla jonkin leipomon kautta, niin on jotain herkkua kahvin kanssa äidille ja isälle. Ihanaa päivää teille!

Tammikuun parhaat

Hei ja ihanaa helmikuun alkua! Tammikuu on vihdoin selätetty, se tuntuu kyllä joka vuosi ihan mahdottoman pitkältä kuukaudelta. Ajattelin nyt uuden kuukauden startattua koittaa palata myös tänne blogin pariin – juuri joku sieltä kyseli että en kai ole lopettanut bloggaamista. En suinkaan, mutta aika on vain ollut niin kortilla liikkuvaisen ja aktiivisen lapsen myötä ja Instagramin päivittäminen on aina hieman helpompaa ja nopeampaa. Nyt myös kun Anton on ollut vanhempainvapaalla, niin olen halunnut paljon keskittyä myös yhteiseen aikaan perheenä. Ei sillä, että sitä aikaa olisi mitenkään yllinkyllin hänen palattuaan töihin, päinvastoin hahah kun jään tytön kanssa kaksin kotiin. Onneksi vaikuttaa kuitenkin siltä, että saataisiin lastenhoitoapua kerran pari viikossa, niin pystyn tekemään niinä päivinä töitä :)

Tästä tuli nyt pitkä alkuhöpöttely, mutta tarkoitukseni kuitenkin oli tulla jakamaan pieni lista tammikuun parhaista. Inspiroiduin Sara Parikan postauksesta – ihana muuten miten aktiivisesti Sara edelleen päivittää blogiaan! Täytyy ehdottomasti ottaa hänestä inspiraatiota ja päivitellä ihan peruskuulumisia itsekin enemmän :) Ja pian on toki aika kirjoittaa myös 9kk kuulumisia vauvan kanssa. Nyt kuitenkin ajaudun taas sivuraiteille, palataan siis siihen listaukseen – tässä satunnaisia tammikuun parhaita!

Blogi3

Tammikuun paras…

ÄänikirjaJani Toivolan Pantteri ja minä. Ruvettiin pienen tauon jälkeen taas kuuntelemaan äänikirjoja iltaisin ennen nukahtamista ja tämä Jani Toivolan kirja oli täydellistä hyvän mielen kuunneltavaa ennen yöunia. Huomasin koko ajan vaan hymyileväni ja hymähteleväni kirjalle! Se on kokoelma Jani Toivolan Instagramissa julkaisemia pieniä tekstejä heidän elämästään lapsen kanssa. Niitä kuunnellessa mietin, että olisipa varsinkin lapsen hieman vielä kasvaessa ja esimerkiksi puheen tullessa kuvioihin ihana kirjoittaa tällaisia pieniä hetkiä ja lapsen hellyyttäviä sanomisia itsekin ylös.

MeikkituoteSENSAI Lash Volumiser -ripsiväri. Niin pitkään etsin uutta lempiripsiväriä edellisen lopetetun tilalle, kunnes lopulta kokeilin monien hehkuttamaa SENSAIn Lash Volumiser -ripsaria. Sain sen alunperin testiin, mutta sittemmin ostin uuden purkin itse. Se on toiminut omille ripsilleni tosi hyvin – tuuheuttaa, pidentää, ei tartu luomiin ja lähtee lämpimällä vedellä pois. Aivan loistava, ei ihme että tämä on niin kehuttu!

Tekeminen lapsen kanssaMuskari. Meillä alkoi tammikuussa muskari tytön kanssa! Meiltä tosin jäi heti alkuun kaksi kertaa väliin kun oltiin kipeinä, mutta kiva päästä starttaamaan tällainen uusi viikottainen harrastus.

RuokaShanghai tacot. Tein joulukuun lopulla yhteistyön Valion kanssa, jossa reseptinä oli Shanghai tacot ja sen jälkeen niitä on tehty meillä monesti viimeisen kuukauden aikana! Aivan super hyvä resepti ja niin helppoja tehdä. Resepti löytyy Instagramistani täältä.

TV-sarjaFirefly Lanes. Olen katsonut aika vähän sarjoja viime aikoina, eikä meillä ole ollut hetkeen mitään tosi hyvää yhteistäkään sarjaa katsottavana (viimeksi The White Lotuksen toinen kausi). Itsekseni katsoin kuitenkin Firefly Lanesin tokan kauden ja tykkäsin kyllä siitä, sellaista kivan kevyttä katseltavaa iltoihin! Mitä TV-sarjoja te olette katsoneet viime aikoina?

Palvelu Siivooja. Meillä kävi tammikuussa ensimmäistä kertaa siivooja ja vitsit olen ikuisuuden haaveillut siitä. Miten ihanaa oli tulla kotiin, kun joka nurkka oli puhtaana! Patinoitunut messinkihanakin kiilsi kiillotuksen jäljiltä. Siivooja rupeaa käymään meillä kerran kuussa ja tästä maksaa kyllä niin mielellään – on helpompi myös ylläpitää siisteyttä, kun joku ammattilainen tekee sen kerran kuussa kunnolla.

TyöjuttuUusi toimisto! Kävin tammikuussa ekaa kertaa meidän uudella toimistolla, olin loppuvuoden pois toimistoporukasta kun halusin keskittyä aikaan lapsen kanssa, mutta nyt olen jälleen mukana ja meillä onkin uudet upeat toimistotilat. Siellä todellakin kelpaa viettää aikaa ja vielä kun on ihania tyyppejä siellä seurana! Tylsästi vaan sairastettiin pari viikkoa tammikuusta niin en päässyt kuin kerran toimistolle, mutta toivottavasti nyt pysytään terveinä!

Puolen vuoden kuulumisia

Vitsi miten aika rientää, meidän vauva on jo puolivuotias! <3 Tai 6kk tuli toki täyteen jo muutama viikko sitten ja kohta lähestyy jo 7 kuukautta, mutta vasta nyt ennätän kirjoitella kuulumisia. Näitä kuukausittaisia kuulumisia on kiva kirjoittaa ylös, niin näihin voi palata sitten myöhemmin itsekin muistelemaan!

Nämä muutamat viimeiset viikot ovat kyllä olleet ihan tähänastisen vauvavuoden parasta aikaa. Vauva on koko ajan silkkaa aurinkoa, hän kehittyy koko ajan ihan hurjaa vauhtia ja yhtäkkiä niiin moni asia on helpottunut! Olin alkukuusta viikon yksin vauvan kanssa miehen ollessa kertausharjoituksissa ja oli kiva huomata, että viikko oli nyt huomattavasti kevyempi kuin yksi elokuussa viettämäni viikonloppu vauvan kanssa. Silloin olin aivan loppu jo kahden päivän jälkeen, kun taas nyt viikko meni ihmeen helposti! Meillä oli tosi kiva viikko vauvan kanssa, puuhailtiin kaikkea joka päivä ja nähtiin paljon ystäviä ja myös vauvakavereita. Oli kuitenkin parasta saada Anton takaisin kotiin, onneksi meitä on kaksi ihmistä jakamassa tätä arkea.

Viimeksi jo kerroin, kuinka yöunille nukahtaminen helpotti yhtäkkiä viiden kuukauden iässä ja unille hytkyttelyn sai viimein lopettaa. Se on jatkunut, toki välillä on ollut joskus jotain itkuisempia iltoja ja nukahtaminen on ollut vaikeampaa, mutta ne ovat kuitenkin hyvin harvassa. Pääosin tyttö nukahtaa iltaisin helposti itsekseen – jonkin aikaa hän pyörii ja päristelee, mutta lopulta nukahtaa. Alkuun oli haasteena oli jatkuva mahalleen kääntyminen, kun hän ei kuitenkaan osannut nukahtaa vatsalteen, mutta ei malttanut myöskään pysyä selällään tai osannut kääntyä itse takaisin. Sen jälkeen hän olisi kyllä mieluusti nukahtanut, mutta ei osannut kääntää päätään sivulle, mikä taas stressasi meitä vanhempia :’D Neuvolassakin kuitenkin rauhoiteltiin, että kunhan alla ei ole mitään mikä ei hengittäisi, niin vauva saa kyllä happea vaikka olisi naama patjaa vasten. Ja nyt hän on myös kääntänyt päätään sivuille, joten saatiin tästä rauhaa ja ollaan nyt annettu hänen nukkua vatsalteen.

Päiväunet ovat alkaneet viimein onnistua myös omassa sängyssä, joskin nautittiin kyllä suuresti siitä että viimeisen kuukauden aikana nukuttiin monet päikkärit yhdessä vierekkäin meidän sängyssä. Vauva oli helppo nukuttaa vierelle läheisyyteen ja se on ollut ihan super ihanaa, kun hän tuhisee siinä ihan lähellä ja tietää että tällaisia hetkiä ei ole enää kauaa jahka vauva oppii liikkumaan. Olen siis nauttinut joka hetkestä <3 Vauva nukkuu pääosin kolmet päiväunet, joinakin päivinä ollaan menty kaksilla, mutta huomaa että kolmet unet takaavat kuitenkin vielä sen, ettei illalla tule yliväsymystä. Ihan selkeää “kellontarkkaa” rytmiä meillä ei vielä ole sen suhteen, että päikkärien kesto vielä vaihtelee jonkin verran – välillä hän herää sitkeästi puolen tunnin jälkeen, eikä suostu aina enää nukahtamaan uudestaan, kun taas joskus onnistuu 1,5-2 tunnin päiväunet. Eiköhän se rytmi sieltä kuitenkin pikkuhiljaa muotodu.

Suurin helpottava tekijä vauva-arjessa on ollut rattaissa viihtyminen, VIHDOIN. Varmaan 5,5 kuukautta siihen meni, kunnes ihan yhtäkkiä kuin taikaiskusta hän rupesi sekä viihtymään niissä hereillä että myös nukahtamaan helposti – aivan kuin ei olisi koskaan mitään ongelmia ollutkaan, hahah. Vitsit miten paljon tämä on helpottanut arkea ja menemisiä! Oli todella raastavaa miettiä aina, että milloin hän taas rupeaa huutamaan kuin syötävä. Monet kerrat kärräsin hänet itsekin itku silmässä kotiin, kun ei vaunuissa olemisesta tullut yhtään mitään ja koko Töölö raikasi huutoitkusta. En osaa sanoin kuvailla, miten suuri helpotus tämä muutos on ollut! Nyt vauvan kanssa voi liikkua huoletta missä vaan ja on niin helppoa kun hänet saa aina päikkäriaikaan myös nukahtamaan niihin. Ollaan miehen kanssa naureskeltu, että viime kuukaudet olisivat olleet aika erilaisia, jos vauva olisi koko ajan viihtynyt vaunuissa :’) Mutta niinhän se menee, että jokaisella on omat haasteensa vauvan kanssa.

Kova olisi myös jo halu päästä liikkeelle, mutta vielä ei olla hiffattu miten ihmeessä sitä oikein pääsisi eteenpäin. Tuskin siihen menee kuitenkaan enää kauaa, sen verran hurjaa vauhtia jalat jo vispaavat vatsallaan lentokoneasennossa ollessa! Muita kuuden kuukauden kuulumisia on ollut ainakin istumaan opettelu, nyt vauva istuukin jo hienosti syöttötuolissa tai matolla istualteen leikkien. Miten isolta hän yhtäkkiä näyttää, kun osaa jo istua <3 Tämä on ollut myös kiva vaihe, kun voidaan nyt istua kaikki ruokapöydän ääressä tai ravintolassa käydessä pyytää syöttötuoli pienelle. Vauva on tosiaan syönyt kiinteitä jo sieltä 4kk lähtien kun aloitettiin maistelut ja nyt hän on jo pidempään syönyt kiinteitä viisi kertaa päivässä. Aamu- ja iltapuurohetket ovat lemppareita <3 Sormiruokailua ei olla vielä aloitettu, mutta se olisi seuraavana agendalla. Olen edelleen imettänyt kiinteiden ohella ja imetänkin varmasti vielä hetken – minulle on muodostunut yllättävän vahva suhde siihen ja olen tosi kiitollinen, että imetys on onnistunut.

Imetyksestä puheenollen, aloitettiin viikko sitten Antonin pitämä tassuttelu-unikoulu yösyöttöjen lopettamiseksi ja nyt en ole viikkoon imettänyt yöllä. Unikoulu on sujunut tosi hyvin ja pari yötä vauva onkin jo nukkunut kokonaan heräämättä, viime yönäkin hän heräsi vaan kerran ja nukahti uudestaan pelkällä tutinlaitolla. Vitsit on ollut ihanaa nukkua, ah! Voin kirjoitella unikoulusta vielä myöhemmin lisää, jahka aikaa on kulunut vähän enemmän vielä.

Vauva-arki on ollut kyllä nyt ihan erityisen ihanaa ja vauva on päivä päivältä rakkaampi. Joka päivä miehen kanssa ihmetellään, miten meidän elämässä voikin olla tällainen niin suurta onnea tuova pikkuinen! Ollaan usein löydetty itsemme katsomasta kuvia ja videoita tytöstä kun hän on jo yöunilla ja ikävä iskee. Sydämessä läikähtää aina kun hän hymyilee leveästi tai tarttuu illalla ennen sänkyyn menoa kasvoihin antaakseen suukkoja poskelle. Nuo vauvan märät pusut ovat ihan parasta <3