Vitsi miten aika rientää, meidän vauva on jo puolivuotias! <3 Tai 6kk tuli toki täyteen jo muutama viikko sitten ja kohta lähestyy jo 7 kuukautta, mutta vasta nyt ennätän kirjoitella kuulumisia. Näitä kuukausittaisia kuulumisia on kiva kirjoittaa ylös, niin näihin voi palata sitten myöhemmin itsekin muistelemaan!
Nämä muutamat viimeiset viikot ovat kyllä olleet ihan tähänastisen vauvavuoden parasta aikaa. Vauva on koko ajan silkkaa aurinkoa, hän kehittyy koko ajan ihan hurjaa vauhtia ja yhtäkkiä niiin moni asia on helpottunut! Olin alkukuusta viikon yksin vauvan kanssa miehen ollessa kertausharjoituksissa ja oli kiva huomata, että viikko oli nyt huomattavasti kevyempi kuin yksi elokuussa viettämäni viikonloppu vauvan kanssa. Silloin olin aivan loppu jo kahden päivän jälkeen, kun taas nyt viikko meni ihmeen helposti! Meillä oli tosi kiva viikko vauvan kanssa, puuhailtiin kaikkea joka päivä ja nähtiin paljon ystäviä ja myös vauvakavereita. Oli kuitenkin parasta saada Anton takaisin kotiin, onneksi meitä on kaksi ihmistä jakamassa tätä arkea.
Viimeksi jo kerroin, kuinka yöunille nukahtaminen helpotti yhtäkkiä viiden kuukauden iässä ja unille hytkyttelyn sai viimein lopettaa. Se on jatkunut, toki välillä on ollut joskus jotain itkuisempia iltoja ja nukahtaminen on ollut vaikeampaa, mutta ne ovat kuitenkin hyvin harvassa. Pääosin tyttö nukahtaa iltaisin helposti itsekseen – jonkin aikaa hän pyörii ja päristelee, mutta lopulta nukahtaa. Alkuun oli haasteena oli jatkuva mahalleen kääntyminen, kun hän ei kuitenkaan osannut nukahtaa vatsalteen, mutta ei malttanut myöskään pysyä selällään tai osannut kääntyä itse takaisin. Sen jälkeen hän olisi kyllä mieluusti nukahtanut, mutta ei osannut kääntää päätään sivulle, mikä taas stressasi meitä vanhempia :’D Neuvolassakin kuitenkin rauhoiteltiin, että kunhan alla ei ole mitään mikä ei hengittäisi, niin vauva saa kyllä happea vaikka olisi naama patjaa vasten. Ja nyt hän on myös kääntänyt päätään sivuille, joten saatiin tästä rauhaa ja ollaan nyt annettu hänen nukkua vatsalteen.
Päiväunet ovat alkaneet viimein onnistua myös omassa sängyssä, joskin nautittiin kyllä suuresti siitä että viimeisen kuukauden aikana nukuttiin monet päikkärit yhdessä vierekkäin meidän sängyssä. Vauva oli helppo nukuttaa vierelle läheisyyteen ja se on ollut ihan super ihanaa, kun hän tuhisee siinä ihan lähellä ja tietää että tällaisia hetkiä ei ole enää kauaa jahka vauva oppii liikkumaan. Olen siis nauttinut joka hetkestä <3 Vauva nukkuu pääosin kolmet päiväunet, joinakin päivinä ollaan menty kaksilla, mutta huomaa että kolmet unet takaavat kuitenkin vielä sen, ettei illalla tule yliväsymystä. Ihan selkeää “kellontarkkaa” rytmiä meillä ei vielä ole sen suhteen, että päikkärien kesto vielä vaihtelee jonkin verran – välillä hän herää sitkeästi puolen tunnin jälkeen, eikä suostu aina enää nukahtamaan uudestaan, kun taas joskus onnistuu 1,5-2 tunnin päiväunet. Eiköhän se rytmi sieltä kuitenkin pikkuhiljaa muotodu.
Suurin helpottava tekijä vauva-arjessa on ollut rattaissa viihtyminen, VIHDOIN. Varmaan 5,5 kuukautta siihen meni, kunnes ihan yhtäkkiä kuin taikaiskusta hän rupesi sekä viihtymään niissä hereillä että myös nukahtamaan helposti – aivan kuin ei olisi koskaan mitään ongelmia ollutkaan, hahah. Vitsit miten paljon tämä on helpottanut arkea ja menemisiä! Oli todella raastavaa miettiä aina, että milloin hän taas rupeaa huutamaan kuin syötävä. Monet kerrat kärräsin hänet itsekin itku silmässä kotiin, kun ei vaunuissa olemisesta tullut yhtään mitään ja koko Töölö raikasi huutoitkusta. En osaa sanoin kuvailla, miten suuri helpotus tämä muutos on ollut! Nyt vauvan kanssa voi liikkua huoletta missä vaan ja on niin helppoa kun hänet saa aina päikkäriaikaan myös nukahtamaan niihin. Ollaan miehen kanssa naureskeltu, että viime kuukaudet olisivat olleet aika erilaisia, jos vauva olisi koko ajan viihtynyt vaunuissa :’) Mutta niinhän se menee, että jokaisella on omat haasteensa vauvan kanssa.
Kova olisi myös jo halu päästä liikkeelle, mutta vielä ei olla hiffattu miten ihmeessä sitä oikein pääsisi eteenpäin. Tuskin siihen menee kuitenkaan enää kauaa, sen verran hurjaa vauhtia jalat jo vispaavat vatsallaan lentokoneasennossa ollessa! Muita kuuden kuukauden kuulumisia on ollut ainakin istumaan opettelu, nyt vauva istuukin jo hienosti syöttötuolissa tai matolla istualteen leikkien. Miten isolta hän yhtäkkiä näyttää, kun osaa jo istua <3 Tämä on ollut myös kiva vaihe, kun voidaan nyt istua kaikki ruokapöydän ääressä tai ravintolassa käydessä pyytää syöttötuoli pienelle. Vauva on tosiaan syönyt kiinteitä jo sieltä 4kk lähtien kun aloitettiin maistelut ja nyt hän on jo pidempään syönyt kiinteitä viisi kertaa päivässä. Aamu- ja iltapuurohetket ovat lemppareita <3 Sormiruokailua ei olla vielä aloitettu, mutta se olisi seuraavana agendalla. Olen edelleen imettänyt kiinteiden ohella ja imetänkin varmasti vielä hetken – minulle on muodostunut yllättävän vahva suhde siihen ja olen tosi kiitollinen, että imetys on onnistunut.
Imetyksestä puheenollen, aloitettiin viikko sitten Antonin pitämä tassuttelu-unikoulu yösyöttöjen lopettamiseksi ja nyt en ole viikkoon imettänyt yöllä. Unikoulu on sujunut tosi hyvin ja pari yötä vauva onkin jo nukkunut kokonaan heräämättä, viime yönäkin hän heräsi vaan kerran ja nukahti uudestaan pelkällä tutinlaitolla. Vitsit on ollut ihanaa nukkua, ah! Voin kirjoitella unikoulusta vielä myöhemmin lisää, jahka aikaa on kulunut vähän enemmän vielä.
Vauva-arki on ollut kyllä nyt ihan erityisen ihanaa ja vauva on päivä päivältä rakkaampi. Joka päivä miehen kanssa ihmetellään, miten meidän elämässä voikin olla tällainen niin suurta onnea tuova pikkuinen! Ollaan usein löydetty itsemme katsomasta kuvia ja videoita tytöstä kun hän on jo yöunilla ja ikävä iskee. Sydämessä läikähtää aina kun hän hymyilee leveästi tai tarttuu illalla ennen sänkyyn menoa kasvoihin antaakseen suukkoja poskelle. Nuo vauvan märät pusut ovat ihan parasta <3