Puolen vuoden kuulumisia

Vitsi miten aika rientää, meidän vauva on jo puolivuotias! <3 Tai 6kk tuli toki täyteen jo muutama viikko sitten ja kohta lähestyy jo 7 kuukautta, mutta vasta nyt ennätän kirjoitella kuulumisia. Näitä kuukausittaisia kuulumisia on kiva kirjoittaa ylös, niin näihin voi palata sitten myöhemmin itsekin muistelemaan!

Nämä muutamat viimeiset viikot ovat kyllä olleet ihan tähänastisen vauvavuoden parasta aikaa. Vauva on koko ajan silkkaa aurinkoa, hän kehittyy koko ajan ihan hurjaa vauhtia ja yhtäkkiä niiin moni asia on helpottunut! Olin alkukuusta viikon yksin vauvan kanssa miehen ollessa kertausharjoituksissa ja oli kiva huomata, että viikko oli nyt huomattavasti kevyempi kuin yksi elokuussa viettämäni viikonloppu vauvan kanssa. Silloin olin aivan loppu jo kahden päivän jälkeen, kun taas nyt viikko meni ihmeen helposti! Meillä oli tosi kiva viikko vauvan kanssa, puuhailtiin kaikkea joka päivä ja nähtiin paljon ystäviä ja myös vauvakavereita. Oli kuitenkin parasta saada Anton takaisin kotiin, onneksi meitä on kaksi ihmistä jakamassa tätä arkea.

Mökki1

Viimeksi jo kerroin, kuinka yöunille nukahtaminen helpotti yhtäkkiä viiden kuukauden iässä ja unille hytkyttelyn sai viimein lopettaa. Se on jatkunut, toki välillä on ollut joskus jotain itkuisempia iltoja ja nukahtaminen on ollut vaikeampaa, mutta ne ovat kuitenkin hyvin harvassa. Pääosin tyttö nukahtaa iltaisin helposti itsekseen – jonkin aikaa hän pyörii ja päristelee, mutta lopulta nukahtaa. Alkuun oli haasteena oli jatkuva mahalleen kääntyminen, kun hän ei kuitenkaan osannut nukahtaa vatsalteen, mutta ei malttanut myöskään pysyä selällään tai osannut kääntyä itse takaisin. Sen jälkeen hän olisi kyllä mieluusti nukahtanut, mutta ei osannut kääntää päätään sivulle, mikä taas stressasi meitä vanhempia :’D Neuvolassakin kuitenkin rauhoiteltiin, että kunhan alla ei ole mitään mikä ei hengittäisi, niin vauva saa kyllä happea vaikka olisi naama patjaa vasten. Ja nyt hän on myös kääntänyt päätään sivuille, joten saatiin tästä rauhaa ja ollaan nyt annettu hänen nukkua vatsalteen.

Päiväunet ovat alkaneet viimein onnistua myös omassa sängyssä, joskin nautittiin kyllä suuresti siitä että viimeisen kuukauden aikana nukuttiin monet päikkärit yhdessä vierekkäin meidän sängyssä. Vauva oli helppo nukuttaa vierelle läheisyyteen ja se on ollut ihan super ihanaa, kun hän tuhisee siinä ihan lähellä ja tietää että tällaisia hetkiä ei ole enää kauaa jahka vauva oppii liikkumaan. Olen siis nauttinut joka hetkestä <3 Vauva nukkuu pääosin kolmet päiväunet, joinakin päivinä ollaan menty kaksilla, mutta huomaa että kolmet unet takaavat kuitenkin vielä sen, ettei illalla tule yliväsymystä. Ihan selkeää “kellontarkkaa” rytmiä meillä ei vielä ole sen suhteen, että päikkärien kesto vielä vaihtelee jonkin verran – välillä hän herää sitkeästi puolen tunnin jälkeen, eikä suostu aina enää nukahtamaan uudestaan, kun taas joskus onnistuu 1,5-2 tunnin päiväunet. Eiköhän se rytmi sieltä kuitenkin pikkuhiljaa muotodu.

Suurin helpottava tekijä vauva-arjessa on ollut rattaissa viihtyminen, VIHDOIN. Varmaan 5,5 kuukautta siihen meni, kunnes ihan yhtäkkiä kuin taikaiskusta hän rupesi sekä viihtymään niissä hereillä että myös nukahtamaan helposti – aivan kuin ei olisi koskaan mitään ongelmia ollutkaan, hahah. Vitsit miten paljon tämä on helpottanut arkea ja menemisiä! Oli todella raastavaa miettiä aina, että milloin hän taas rupeaa huutamaan kuin syötävä. Monet kerrat kärräsin hänet itsekin itku silmässä kotiin, kun ei vaunuissa olemisesta tullut yhtään mitään ja koko Töölö raikasi huutoitkusta. En osaa sanoin kuvailla, miten suuri helpotus tämä muutos on ollut! Nyt vauvan kanssa voi liikkua huoletta missä vaan ja on niin helppoa kun hänet saa aina päikkäriaikaan myös nukahtamaan niihin. Ollaan miehen kanssa naureskeltu, että viime kuukaudet olisivat olleet aika erilaisia, jos vauva olisi koko ajan viihtynyt vaunuissa :’) Mutta niinhän se menee, että jokaisella on omat haasteensa vauvan kanssa.

Mökki3

Kova olisi myös jo halu päästä liikkeelle, mutta vielä ei olla hiffattu miten ihmeessä sitä oikein pääsisi eteenpäin. Tuskin siihen menee kuitenkaan enää kauaa, sen verran hurjaa vauhtia jalat jo vispaavat vatsallaan lentokoneasennossa ollessa! Muita kuuden kuukauden kuulumisia on ollut ainakin istumaan opettelu, nyt vauva istuukin jo hienosti syöttötuolissa tai matolla istualteen leikkien. Miten isolta hän yhtäkkiä näyttää, kun osaa jo istua <3 Tämä on ollut myös kiva vaihe, kun voidaan nyt istua kaikki ruokapöydän ääressä tai ravintolassa käydessä pyytää syöttötuoli pienelle. Vauva on tosiaan syönyt kiinteitä jo sieltä 4kk lähtien kun aloitettiin maistelut ja nyt hän on jo pidempään syönyt kiinteitä viisi kertaa päivässä. Aamu- ja iltapuurohetket ovat lemppareita <3 Sormiruokailua ei olla vielä aloitettu, mutta se olisi seuraavana agendalla. Olen edelleen imettänyt kiinteiden ohella ja imetänkin varmasti vielä hetken – minulle on muodostunut yllättävän vahva suhde siihen ja olen tosi kiitollinen, että imetys on onnistunut.

Imetyksestä puheenollen, aloitettiin viikko sitten Antonin pitämä tassuttelu-unikoulu yösyöttöjen lopettamiseksi ja nyt en ole viikkoon imettänyt yöllä. Unikoulu on sujunut tosi hyvin ja pari yötä vauva onkin jo nukkunut kokonaan heräämättä, viime yönäkin hän heräsi vaan kerran ja nukahti uudestaan pelkällä tutinlaitolla. Vitsit on ollut ihanaa nukkua, ah! Voin kirjoitella unikoulusta vielä myöhemmin lisää, jahka aikaa on kulunut vähän enemmän vielä.

Vauva-arki on ollut kyllä nyt ihan erityisen ihanaa ja vauva on päivä päivältä rakkaampi. Joka päivä miehen kanssa ihmetellään, miten meidän elämässä voikin olla tällainen niin suurta onnea tuova pikkuinen! Ollaan usein löydetty itsemme katsomasta kuvia ja videoita tytöstä kun hän on jo yöunilla ja ikävä iskee. Sydämessä läikähtää aina kun hän hymyilee leveästi tai tarttuu illalla ennen sänkyyn menoa kasvoihin antaakseen suukkoja poskelle. Nuo vauvan märät pusut ovat ihan parasta <3

Rentoutumista auringon alla

Kaupallinen yhteistyö: BookBeat

Meidän loma Espanjassa oli tosiaankin aivan ihana! Oli tosi kiva yhdistelmä olla ensin muutama päivä kaupungin vilskeessä ja sen jälkeen vielä viikko majoittuen villassa pienemmässä kylässä omassa rauhassa. Harvemmin tosin vietettiin pelkästään villallakaan kokonaista päivää, vaan joka päivä käytiin jossain ja ajettiin jonnekin lähikylään lounaalle tai illalliselle. Jokainen aamu muutamaa sadepäivää lukuun ottamatta aloitettiin aamukävelyllä ja käytiin usein samalla myös uimassa lähirannalla. Oli ihanaa nähdä auringonnousu ja olla liikkeellä kun muu kaupunki vasta heräili!

Loma oli siis sopivassa suhteessa aktiivista menoa ja totaalirentoutumista. Juuri rentoutuminen olikin loman tavoitteena – syyskuu oli aika rankka vauvan hulinoiden ja todella vähäisten yöunien myötä, joten ennen reissua olin ihan valtavan väsynyt. Silloin ei olisi tullut aamukävelyt kuuloonkaan, vaan nukuin aina pidempään ja mies heräsi vauvan kanssa aikaisin aamulla. Hulinat helpottivat juuri pari päivää ennen reissua ja huomasin jo heti alkulomasta muutamankin paremmin nukutun yön jälkeen, miten tunsin olevani taas itseni. Miten helpottavaa oli, kun päätä ei enää painanut sellainen totaalinen aivosumu eikä ollut ihan jyrän alle jäänyt heti aamusta. Hurjaa miten paljon uni vaikuttaa kaikkeen!

BookBeat1

Rentoutuminen oli siis todellakin tarpeeseen. Minulla oli yksi itsekäs haave lomalle – saada viettää hetki aurinkotuolissa, kuunnella äänikirjaa ja nauttia auringosta. Tästä haaveilin jo kesällä, mutta jotenkin se vaan jäi. Olen toki saanut paljon omaa aikaa, mutta juuri tällainen aurinkotuolihetki on jäänyt uupumaan. Kesällä vauva oli vielä niin pieni ja hän vaati paljon hytkyttelyä ja liikettä, eikä tosiaankaan nukkunut päiväunia sängyssä, joten tällaiset omat aurinkohetket esimerkiksi mökillä ollessa jäivät tyystin. Reissussa tämä haave kuitenkin toteutui ja ai että miten paljon nautin siitä! Oli parikin kertaa, kun vauva nukkui ihmeen hyvät päiväunet sängyssä ja saatiin sillä välin viettää päivää talon pihalla auringossa, mutta erityisesti jäi mieleen hetki, kun sain olla ihan täysin itsekseni. Mies lähti isänsä ja vauvan kanssa läheiseen luonnonpuistoon ulkoilemaan, anoppi teki etätöitä sisällä talossa ja minä sain keskittyä aurinkotuolissa kuulokkeissa soivaan äänikirjaan. Niin niin luksusta! Omaa aikaa arvostaa lapsensaannin jälkeen kyllä ihan eri tavalla – ehkä tällaisista hetkistä osaa sitten myös nauttia vielä tavallista enemmän.

BookBeat2 BookBeat4

Lomalla minulla oli kuuntelussa BookBeatista Hanna Tikanderin ja Wilma Ruohiston Selvin päin – Erään bilettäjän tarina ja olin odottanut kovasti pääseväni uppoutumaan tähän. Itse asiassa luin tätä jo koneessa, sillä olin tallentanut e-kirjan offlineen. Nyt olen ensimmäistä kertaa välillä myös lukenut kirjoja BookBeatin kautta, se on ollut kivaa vaihtelua! Enemmän tykkään kuitenkin kyllä kuunnella ja toki arjessa on myös enemmän sellaisia tilanteita, kun kuuntelu on helpompaa, kuten vaunulenkeillä käydessä, ruokaa laittaessa tai vaikka aamulla meikatessa. Joka tapauksessa on kiva, että BookBeatista löytyy molemmat vaihtoehdot. Kirjaan palatakseni, minulla on siitä nyt 70% kuunneltuna ja olen tykännyt tästä tosi paljon. Hannan tarina nuoruudesta, juhlimisesta, alkoholinkäytöstä ja mielenterveydestä on valtavan rehellinen ja se on avannut myös tosi hyvää keskustelua mediassa. Lämmin suositus tälle kirjalle, olen oikein ahminut tätä ja jatkanut kuuntelemista nyt kotona. Hannalla on myös tosi miellyttävä ääni kuunnella. Muita tällä hetkellä omalla listallani kuuntelua odottavia äänikirjoja ovat Operaatio Aavikkokettu (tätä jatko-osaa olen odottanut innolla!), Tulit luokseni kutsumatta (Ida Hanhiniemi suositeltua tätä juuri Instagramissa), Valo joka ei kadonnutkaan sekä Myönteinen ajattelu lasten kasvatuksessa. Hyvin laidasta laitaan kirjoja siis, mutta BookBeatilla onkin valtava valikoima ääni- ja E-kirjoja mistä valita.

BookBeat3

Minulla on jakaa teille jälleen etu BookBeatiin – tämän linkin kautta kaikki uudet käyttäjät pääsevät kokeilemaan BookBeat Basicia 45 päivän ajan ilmaiseksi. Sain reissussa appiukonkin innostumaan lataamaan ekaa kertaa BookBeatin ja aloittamaan äänikirjojen kuuntelun!

Terkkuja Espanjasta ja 5kk kuulumisia

Terveisiä Espanjasta! Vietettiin 11 päivää Mallorcalla, lauantaina palattiin takaisin harmaaseen ja kylmään Suomeen, hrrh. Oltiin ensin muutama yö kolmistaan Palmassa, minkä jälkeen vaihdettiin majoitusta pienempään kylään Cala D’oriin, minne myös miehen vanhemmat tulivat. Loma oli aivan kertakaikkisen ihana! Tämä oli tosiaan ensimmäinen reissu tytön kanssa ja kaikki meni niiin hienosti. Muutama päivä ennen lähtöä hulinoiden vielä ollessa päällä olin melkein valmis jo perumaan koko reissun, kun olin niiin totaalisen puhki valvotuista öistä ja pitkistä illoista, ja ajattelin ettei tästä tule varmasti yhtään mitään. Ennen reissua hän myös huusi kaikki automatkat läpeensä ja mietin, että Mallorcalla autoilustakin tulee tuskaa. Liekö sitten syynä hulinoiden loppuminen, mittariin tullut viiden kuukauden ikä vai Espanjan rento meininki, mutta tyttäremme oikein kukoisti reissussa! :’D Eikä muuten huutanut autossakaan kertaakaan.

Eka reissu ja erityisesti lentäminen vauvan kanssa jännitti etukäteen, mutta oli kiva huomata että ihan turhaan. Molemmat lennot sujuivat tosi hyvin! Menomatkalla vauva nukkui parit hyvät päiväunet nukahtaen ihmeen helposti aina rinnalle – varmaan lentokoneen kova kohina auttoi. Lauantaina takaisin tullessa hän nukkui kolme tuntia eli lähes koko lennon! Tyttäremme joka ei yleensä harrasta pitkiä päiväunia, todella harvinaista siis. Muutenkin vauvan kanssa oli reissussa tosi helppoa – tämä ikä on siitä kiva ettei tarvitse vielä juosta lapsen perässä, niin on saanut tällaisen leppoisan ensikosketuksen lapsen kanssa matkustamiseen. Sain jo Instagramin puolella muutamia kysymyksiä vauvan kanssa reissaamisesta ja erityisesti lentoon liittyvistä käytännön jutuista, joten teen ehdottomasti vielä postauksen omista kokemuksista ja vinkeistä!

Mallorca11

Tosiaan viime viikolla tuli viisi kuukautta naperolle mittariin ja tämä on ollut kyllä aivan kertakaikkisen valloittava ikä <3 Hän on niiin iloinen ja nauravainen, sydän pakahtuu niistä leveistä hymyistä ja nauruista joka kerta. Kentällä joku rouva ihasteli tyttöä ja ihmetteli että hyvänen aika, onko hän aina noin hyväntuulinen. Turvatarkastuksessa omaa vuoroa odottaessamme hän myös nauratti henkilökuntaa ja kanssamatkustajia kiljahtaessaan innosta niin että koko kenttä raikasi, hahah. Hän rakastaa seurailla kaikkea ympärillä tapahtuvaa ja kädet vispaavat sivulla aina kun hän on innosta piukeana. Nyt tuntuu myös, että koko ajan opitaan uutta hurjaa vauhtia! Hulinoiden aikana hän oppi kääntymään vatsalleen ja nyt ei muuta tehdäkään kuin pyörähdetään ympäri. Hän myös päristelee kovasti, tekee kuplia ja jutustelee minkä kerkeää. Varpaatkin löytyivät muutama viikko sitten. Eilen huomasin, että hän pyrkii kovasti jo istumaan, joten ei varmaan mene kauaa kun sekin taito on opittu! Tyttö saa myös jo työnnettyä itseään eteenpäin lattialla, jos antaa jaloista hieman tukea siitä ponnistaakseen eli kohta siis varmaan myös ryömitään. Hullua miten nopeasti nuo pienet kehittyvät!

Jotain maagista tässä viiden kuukauden iässä on myös meidän kohdalla ollut, kun tyttö oppi yhtäkkiä nukahtamaan itse yöunille. Hulinoiden aikaan yöunille nukuttaminen oli aivan tuskaa, sillä se saattoi kestää pahimmillaan kolmekin tuntia, kun hän aina heräsi uudelleen ja uudelleen itkien.  Ennen hulinoita nukuttaminen oli hieman helpompaa eikä kestänyt noin kauaa, mutta hän on vaatinut aina sylissä hytkyttelyä ja uneen heijaamista, mikä alkoi vauvan painon karttuessa käydä vähän fyysisesti raskaaksi. Oltiin aiemminkin kokeiltu, nukahtaisiko hän itsekseen aikansa sängyssä jokeltaessaan, mutta se oli aina yltynyt lopulta itkuksi. Oltiin siis puhuttu, että hulinoiden jälkeen kokeillaan jotain unikoulun tyyppistä, jotta nukahtamiset saisi helpommiksi. Reissun ensimmäisinä iltoina vauvaa nukuttaessa vaikutti kuitenkin siltä, että hän alkoi vaan hermostua sylissä hytkyttelyyn, joten kokeiltiin laskea hänet sänkyyn. Pysytiin vierellä ja seurailtiin, kun hän näperteli sängyssä harsoa ja unilelua, jokelteli ja lopulta nukahti. Siis nukahti itse, ilman että hän oli sylissä hytkyteltävänä – amazing! Viiden kuukauden nukutusrumban jälkeen tämä tuntui niiin hienolta ja isolta voitolta. Reissussa illat helpottuivat siis todella paljon, kun hänet pystyi vaan laskemaan sänkyyn – vielä ollaan jääty makuuhuoneeseen viereen seurailemaan ja esimerkiksi nostamaan tuttia tarvittaessa. Välillä oli pari vähän hankalampaa iltaa, jolloin häntä piti muutaman kerran nostaa syliin jos rupesi itkemään, mutta laskettiin aina sänkyyn kun rauhoittui. Pääosin hän on kuitenkin nukahtanut sänkyyn helposti itsekseen ja vitsit että se on ollut ihanaa!

Mallorca10

Päiväunilla sänkyyn nukahtaminen ei ole onnistunut kuin pari kertaa, joten sitä vielä treenaillaan, mutta ei haittaa vaikka hän siihen vielä kaipaisi enemmän läheisyyttä <3 Tänään hän sentään nukkui kahdet päiväunet rattaissa ja nukahti sinne ilman minkään sortin huutoa, jes! Meidän tyttö on ollut kyllä niin vaunuvihaaja lähes koko pienen ikänsä :’D Reissussa hän ei suostunut nukahtamaan rattaisiin kertaakaan – hereillä ollessa hän kyllä viihtyi jo vähän pidempiä hetkiä niissä ja esimerkiksi ravintolassa ollessa tykkäsi näperrellä leluja, mutta liikkuminen rattailla oli haastavaa ja meni aina lopulta itkuksi. Onneksi oli kantoreppu mukana! Autossa hän tosiaan viihtyi ihan mega hyvin matkalla – hereillä ollessa leikki itsekseen ja uni-ikkunoilla nukahti helposti. Olisipa ihanaa, jos sekin haaste olisi nyt taklattu ja autoilu olisi helpottunut nyt for good!

Viiden kuukauden kuulumisiin kuuluu tietysti myös kiinteiden syöminen imetyksen ohella, me aloitettiinkin maistelu jo neljän kuukauden iässä. Tyttö alkoi selvästi kiinnostua ruuasta jo tuolloin ja jo heti ensimmäiset pienet maisteluannokset upposivat hänelle super hyvin! Toistaiseksi hänelle on maistunut kaikki mitä on tarjottu ja suu on ammollaan kuin pienellä linnunpoikasella konsanaan, hän myös koittaa jo kovasti avustaa syömistä itse tarttuen lusikkaan. Viiden kuukauden iässä aloitettiin myös iltapuurot ja puurosta hän tykkää ihan hurjasti! Toivotaan, että ne pidentäisivät vähän unipätkiä, sillä meillä heräillään edelleen 2-3h välein, mikä sekin tosin on ihan luksusta niiden hulinoiden tunnin välein heräilyyn.

Mallorca13

Sellaisia viiden kuukauden kuulumisia täältä <3 En voi käsittää, että muutaman viikon päästä hän on jo puolivuotias, voi että!