Archives

Syksyinen jälkkäri – karpalo-kinuskipavlova

Sukutupareita suunnitellessa tuskastelin tarjoiluja, kun mieleen ei meinannut tulla mitään kivoja uusia ideoita. Kyselinkin mielikuvituksenpuutteessani teiltä Instagramin kautta vinkkejä tarjottavista, ja sain ilokseni ihan hurjasti hyviä ehdotuksia! Useampi niistä pääsikin viime viikonloppuna pöytään asti, kuten lohi-rieskarullat ja vuohenjuusto-pestopalat, joten isot kiitokset vaan vielä avusta.

Erityisen paljon innostuin jälkkäri-ideasta, kun Pinja ehdotti tarjottavaksi karpalo-kinuskipavlovaa (ei puolukka kuten Insta Storyssani ajatuksissani kirjoitin). Olen mieltänyt pavlovan enemmänkin kesäherkuksi, mutta tämän jälkiruuan hienous onkin siinä, että täytteiden avulla siitä saa muokattua myös syksyiseen vuodenaikaan sopivan. Herkullisen makunsa lisäksi pavlova on kauniin näköinen ja todella helppo tehdä, joten päätin laittaa ohjeen jakoon täälläkin!

Karpalo-kinuskipavlova

Karpalo-kinuskipavlova

Marenki
4 kananmunan valkuaista
2,5 dl sokeria
1 tl maissitärkkelystä
1 tl omenaviinietikkaa
ripaus suolaa

Täyte
n. 2 dl vatkautuvaa vaniljakermaa
0,5 dl kinuskikastiketta
1 dl jäisiä karpaloita ja kourallinen vadelmia
tomusokeria
sitruunatahnaa (lemon curd)

persimon

Erottele valkuaiset kulhossa – tee varmuuen vuoksi yksi kerrallaan ja varo, ettei valkuaisten joukkoon joudu yhtään keltuaista. Vaahdota valkuaiset sähkövatkaimella, lisää ripaus suolaa. Lisää sokeri pienissä erissä valkuaisvaahtoon koko ajan vatkaten. Kun marenki on valmista (eli kiinteää ja pysyy kulhossa ylösalaisinkin), lisää lopuksi maissitärkkelys ja omenaviinietikka kevyesti vielä sekoittaen.

Voitele pellillä leivinpaperi ja levitä marenkivaahto ympyrän muotoon. Jätä reunat hieman keskiosaa korkeammiksi. Paista 125-asteisessa uunissa 1,5 tuntia. Jäähdytä ennen täytteen lisäämistä.

Kun marenki on uunissa, kierittele jäiset vadelmat ja karpalot tomusokerissa ja laita takaisin pakkaseen. Ota ne huoneenlämpöön pehmenemään noin puoli tuntia ennen tarjoilua. Valmista täyte vatkaamalla vaniljakerma vaahdoksi, sekoita mukaan kinuskakastike. Marengin jäähdyttyä levitä sen päälle kerros sitruunatahnaa, se tuo ihanaa raikkautta muuten makeaan herkkuun! Levitä päälle vaniljakermatäyte. Ripottele pinnalle sulaneet marjat, persimonsiivut ja valuta päälle kinuskastiketta. Tarjoile heti!

(Ohje mukailtu täältä)

Karpalo-kinuskipavlova

 

Kesämekko syyskäytössä

Kiitos hurjasti eilisistä onnitteluista! Kuten sanoin ei vanheneminen aiheuta ahdistusta, mutta erityisen kivaa se on näin kaikkien ihanien onnittelujen ja viestien saattelemana. Nyt  kuitenkin asiaan eli asujuttuihin! Kesävaatteita pois pakatessa saattoi jotain jättää kaappiin syksyäkin varten. Jotkin vaatekappaleet nimittäin taipuvat yllättävän hyvin myös syyskäyttöön, kuten tämä viime kesänä päälläni useasti näkynyt mustavalkoinen pilkkumekko. Tulin ajatelleeksi, että mekko sopisi tumman ja ajattoman kuosinsa puolesta hyvin myös tähän vuodenaikaan, etenkin näiden mokkaisten ylipolvensaappaiden kanssa. Ja vaikka mekko onkin pitkähihainen ja kävisi toki sellaisenaankin, halusin tuoda lisää syysfiilistä pukemalla yläosaan vielä muhkean neuleen. Tadaa, näin muuntautui suosikkimekko syksyyn sopivaksi “hameeksi”!

Tällaiset monikäyttöiset vaatteet ovat kyllä parhaita, ja tuntuu että nykyään pystyn saamaan niistä myös enemmän irti. Ennen en esimerkiksi osannut lainkaan käyttää hameita tai mekkoja (saati mekkoa syksyllä hameena, haha!), mutta vuosien aikana tyyli on muuttunut monipuolisemmaksi. Sainkin vähän aikaa sitten toiveen kaivaa vanhoja asukuvia arkistojen kätköistä ja tehdä throwback-postauksen tyylin muuttumisesta, katsotaan uskallanko sukeltaa asumuistojen sekaan :D

Saappaat2 Mekko2 Saappaat1 Saappaat3 Mekko1

Knit / Samsoe & Samsoe
dress / Zara
boots / Zara
bag / Saint Laurent

25 x en olisi uskonut, että..

…että näin 25-vuotiaana tuntuisi kuin ei olisi vanhentunut päivääkään. Muistan kun isosiskoni olivat tämän ikäisiä ja pidin heitä niin vanhoina ja viisaina.

…mistään ikäkriisistä ei kuitenkaan ole tietoakaan. Aina välillä ystävien kanssa tulee ikä puheeksi ja kriiseilyä vanhenemisesta, mutta minulle se ei oikeastaan aiheuta ahdistusta. Odotan päinvastoin innolla, mitä tulevat vuodet tuovat tullessaan.

…lähtisin ikinä muualle opiskelemaan. Niin vaan huutelin nuorena tyttönä joskus ihan ääneenkin, kuinka en ikinä voisi muuttaa Helsingistä opintojen perässä muualle.

…tällainen mammantyttö muuttaisi ensimmäistä kertaa omilleen 500 kilometrin päähän kotoa.

…löytäsin opiskelukaupungista nykyisen avopuolisoni.

…minua luultaisiin yhä silloin tällöin 16-vuotiaaksi ja kyseltäisiin kassalla papereita jopa ulkomailla Lidlissä kahden euron viiniä ostaessani. Ehkä olen tästä babyfacestä iloinen sitten joskus kolmenkympin paremmalle puolelle päästessäni :D

…sanoisin himoitsevani oliiveja, joita monta vuotta luulin inhoavani.

Birthday2

…yläasteaikainen tyttöporukkamme olisi kasassa vielä tänäkin päivänä – on harvinaista että ystävyyssuhteet säilyvät niin monien vuosien takaa!

…en muuttaisikaan opintojen jälkeen takaisin kotikaupunkiini Helsinkiin, vaan lähtisin rakentamaan elämää Tampereella.

…isäni lapsuudestani asti hokema fraasi “kaikella on tarkoituksensa” voisi pitää niin paikkaansa.

…selviäisin kursseista Vaasasta näin lyhyessä ajassa.

…mutta että gradun kanssa alkuun pääseminen voisi olla näin vaikeaa!! Kyllä minusta vielä joku päivä kauppatieteiden maisteri saadaan.

…reilu viisi vuotta sitten kokeilumielessä aloitettu blogiharrastus voisi poikia jotain pysyvämpää.

…perustaisin 22-vuotiaana toiminimen ja minusta tulisi yrittäjä, millä tiellä olen yhä muutaman vuoden jälkeenkin.

…olisin tähän ikävuoteen mennessä käynyt vain kerran Euroopan ulkopuolella.

…mutta että olisin saanut matkustaa kuitenkin näin paljon – olen siitä hurjan kiitollinen!

Birthday1

…se sama mammantyttö lähtisi vaihtoon (puntit toki tutisten) ja voisi jälkeenpäin sanoa puolivuotisen olleen yksi elämänsä hauskimmista ajoista.

…selviäisin 25 vuotta maistamatta kertaakaan tupakkaa – tuskin tulen siis ikinä maistamaankaan.

…olisin tähänä päivään mennessä täti jo seitsemälle pienelle kullannupulle, joista jokainen on niin rakas!

…voisin kutsua itseäni koiranomistajaksi ja herätä joka päivä tuon nappisilmän pusuihin.

…löytäisin parikymppisenä innostuksen urheiluun – teini-ikäinen minä kun ei meinannut syttyä mistään lajista vaikka kaikkea mahdollista tuli lapsesta asti kokeiltua.

…nuoresta epävarmasta teinitytöstä kasvaisi aikuinen nainen, joka osaa hyväksyä itsensä sellaisena kuin on.

…tunnistaisin itsestäni näin vanhemmiten niin paljon äidin ja isän piirteitä – kumpaiseltakin tiettyjä juttuja.

…olisin tänä päivänä samanlainen unikeko kuin aina ennenkin – terveisiä äidille, tytär ei ole muuttunut miksikään. Eiköhän se sitten viimeistään lasten myötä joskus muutu, hehe.

…viettäisin 25-vuotissyntymäpäivääni Tampereella meidän omassa yhteisessä kodissa.

Birthday3

Tästä on siis aika hyvä startata jälleen yksi ikävuosi <3