6 syytä lähteä muualle opiskelemaan

Nyt neljäntenä ja viimeisenä opiskeluvuotenani olen usein sanonut, kuinka alan olla kypsä kahden kaupungin välillä elämiseen ja tavaroiden edestakaisin rahtaamiseen. Puhumattakaan siitä, ettei voi ikinä vastata heti myöntävästi ystävien juhliin tai sisarusten lasten synttärikutsuille, kun ei tiedä onko juuri silloin kiinni toisessa kaupungissa, tai kuinka kotona käydessä yrittää mahduttaa viikonloppuun mahdollisimman monien läheisten näkemiset. Odotan niin paljon jo sitä, että voin asettua yhteen paikkaan, jota kutsua kodikseni ympäri vuoden.

Vaikka nyt tuntuukin, että aikansa kutakin ja olen enemmän kuin valmis palaamaan Helsinkiin, en ole ikinä hetkeäkään katunut päätöstäni lähteä muualle opiskelemaan. Päinvastoin, taputan yhä olalle parikymppistä itseäni, joka laittoi hakupaperit Vaasan yliopistoon ja karisti hetkeksi Helsingin pölyt. Saan yhä usein kysymyksiä, miten olen viihtynyt Vaasassa ja miltä tuntui muuttaa kauas kotikaupungista opiskelujen perässä. Innostuinkin näin opintojeni loppuvaiheilla listaamaan kuusi syytä, miksi lähteä muualle opiskelemaan – ehkä tästä olisi nyt korkeakoulujen hakuajan kynnyksellä rohkaisuksi jollekin harkita muitakin vaihtoehtoja kuin sitä tuttua ja turvallista kotikaupunkia.

Patrickphotouusi4

Paremmat sisäänpääsymahdollisuudet

Aloitetaan siitä perimmäisestä syystä, miksi alunperin itse päädyin tutkimaan vaihtoehtoja Helsingin ulkopuolella. Lukiossa hoin vielä, kuinka en ikinä voisi lähteä Helsingistä pois, mutta oman ajatusmaailman avartaminen teki hyvää – miksi en lähtisi? Haaveenani oli kauppatieteellinen ja tiedostin Helsinkiin pääsyn olevan itselleni lähes mahdottomuus – toki itseensä pitää uskoa, mutta välillä on hyvä olla myös realistinen. Kauppatieteellisessä on tätä nykyä korkeat rajat ympäri Suomea, mutta mahdollisuudet päästä sisään ovat hieman kauemmaksi mentäessä kuitenkin paremmat kuin esimerkiksi Helsingissä tai Turussa.

Henkisen kasvun ja itsenäistymisen paikka

Olen aina ollut vähän mamman tyttö ja useiden satojen kilometrien päähän muuttaminen tuntui silloin maailman jännittävimmältä asialta, etenkin kun muutin ensimmäistä kertaa omilleni. Siskoni on jälkeenpäin todennut kuinka hän oli tuolloin varma, että palaan maitojunalla äkkiä takaisin, mutta minäpäs pärjäsin. Koen kokemuksen kasvattaneen ja itsenäistäneen minua ihan valtavasti – muuttaa nyt kaupunkiin, jossa en ole pääsykoetta lukuunottamatta ikinä käynyt saati tunne koko kaupungista ketään. Teki nuorelle aikuiselle niiin hyvää!

Patrickphotouusi1

Opiskelijakaupungit & tiivis yhteishenki

Siinä on oma fiiliksensä asua pienessä opiskelijakaupungissa, jossa törmäät tuttuihin lähes joka kadun kulmassa ja tiedät lauantaisin löytäväsi kaverit tietystä baarista. Jos en ihan väärin muista, niin esimerkiksi Vaasassa asuu lukukausina yli 12 000 opiskelijaa, joka on väkilukuun suhteutettuna paljon. Ainakin itse koen Vaasassa olevan myös tiivis yhteishenki eikä juurikaan kilpailua – jos joku on esimerkiksi saanut käsiinsä tiivistelmän tenttiä varten se mitä todennäköisemmin laitetaan myös muille jakoon itsellään pimittämisen sijaan. Opiskelukavereita autetaan ja tsempataan!

Uuden tukiverkon edessä

Jatkona edellisiin – opiskelijakaupungin parhautta on myös se, että sinne muuttaessasi kaikki muut ovat kanssasi samassa tilanteessa, joten uusia kavereita löytää aivan varmasti. Lähes jokainen on uutta tukiverkkoa vailla vieraassa kaupungissa, joten jos vaan itse osoitat edes himpun verran aktiivisuutta, ei ole pelkoa yksin jäämisestä. Voisin omalta osaltani kuvitella, että jos olisin jäänyt Helsinkiin opiskelemaan, olisin saattanut tukeutua jo siellä oleviin kavereihin ja jättää monet ensimmäisen vuoden opiskelijariennot menemättä, kun ei olisi ollut niin sanotusti painetta hankkia uusia ystäviä.

Patrickphotouusi3

Verkostoituminen ja ystävät ympäri Suomea

Tulevaisuudessa ei välttämättä tule enää vastaan tilaisuutta, jossa voisin tutustua ihmisiin ympäri Suomea yhtä helposti, vaikka esimerkiksi työelämässä varmasti tuleekin tapaamaan ihmisiä sieltä sun täältä. Minusta on ollut näiden vuosien aikana mahtava saada opiskelukavereita eri puolilta Suomea – kuunnella vahvaa Turun murretta, ihmetellä mitä tamperelaiset tarkoittavat rotvallilla ja niin edespäin. Vaasaan tulee tietysti paljon opiskelijoita pääkaupunkiseudulta ja pieneksi Espooksikin sitä on joskus kuvailtu, mutta ilman tänne muuttamista en olisi luultavasti ikinä tavannut poikaystävääni tai tutustunut yhteen läheisimmistä ystävistäni.

Kotikaupungin katsominen uusin silmin

Vielä viimeisenä – olen oppinut kuinka muualla asuessa sitä alkaa arvostaa omaa kotikaupunkiaan taas ihan eri tavalla ja katsomaan tuttuja kulmia uusin silmin. Aina Helsinki-visiiteilläni fiilistelen kaupungin vilinää, ihastelen kauniita rakennuksia ja käyn suosikkipaikoissani. Samaa tuntuvat tekevän myös ystäväni, jotka ovat lähteneet opiskelujen perässä muualle Suomeen. Olen aina rakastanut kaupunkia, mutta kun on asunut puolet vuodesta muualla, on rakkauteni Helsinkiä kohtaan kasvanut vuosi vuodelta vaan suuremmaksi.

Photography & Edit: Patrick Karkkolainen

16 thoughts on “6 syytä lähteä muualle opiskelemaan

  1. Suosittelisin kaikille opiskelua harkitseville lähtemään kotoa vähän kauemmaksi, vaikka se olisikin vaan vaikka naapurikaupunkiin. Mä teen parhaillani maisteria Briteissä, ja mulle lähtö oli helppoa koska olen asunut suurimman osan elämästäni ulkomailla. Kävin vielä vaihdossa, ja mietin kaupungin vaihtoa kandin ja maisterin välillä mutta jäin samaan kaupunkiin. Alku ei todellakaan ollut helppo, mutta en usko että olisin ikinä kasvanut näin vastuulliseksi ja fiksuksi aikuiseksi jos olisin vaan jäänyt kotiin. Ulkomailla opiskellessa saa hirveästi perspektiiviä ja osaa arvostaa oikeasti tärkeitä asioita. Joskus vierähtää vuosi etten nää parasta kaveriani, mutta puhumme valehtelematta joka päivä Facebookissa. Yhdessä vaiheessa meni kaksi vuotta että kävin Suomessa, mutta kun olen siellä niin joka ikinen hetki on aivan mahtava. Kun olen perheen luona ei ole tarvetta haahuilla kaupungilla shoppailemassa tai bilettämässä kun tietää että aikaa on vain viikko ja lentolippuihin menee muutama satanen. Sillon nauttii eniten siitä että voi tehdä äidin kanssa palapeliä ja että joku muu tekee iltapalan. Alussa kun oli kovempikin koti-ikävä olin tosi kateellinen ihmisille jotka opiskelevat kotikaupungissa, koska kaipasin vaan sitä fiilistä että kaikki on tuttua ja turvallista. Nykyään osaan arvostaa sitä että täällä saan mahdollisuuksia joita en ikinä olisi saanut Suomessa, ja että on oikeasti hyvä välillä että ei tunne yhtäkään tyyppiä vaan on pakko tutustua uusiin ja etsiä uusia kavereita. On hyvä, että ei vaan tee niitä turvallisia juttuja vaan asioita joita pelkää. Silloin oppii ihan hirveän rohkeaksi ja oma-aloitteiseksi, ja isommatkin ongelmat tuntuu pienemmiltä kun on usko siihen että kyllä mä pärjään.

    1. Tosi hyvä kommentti, kiitos siitä! Voin samaistua moneen kohtaan, vaikkei Suomen rajojen sisällä pysymistä ihan voikaan rinnastaa ulkomaille muuttoon. Joka tapauksessa kyse on oman epämukavuusalueen ulkopuolelle astumista ja se tekee kyllä kaikille niin hyvää. Ihana kuulla että on ollut sinulle oikea päätös, voit olla ylpeä siitä että uskalsit hypätä tuntemattomaan :)

  2. Komppaan täysin… vaikka tein tradenomin opinnot omassa kotikaupungissa, lähdin maisterintutkintoja varten ulkomaille ja jäinkin sitten sille tielle, koska viihdyin täällä. Avomieskin tuli opiskelijabileissä vastaan jonne minun ei edes pitänyt mennä ja nyt yhteistä taivalta on takana jo yli 6 vuotta. Nyt kun työelämää on jo useampi vuosi takana, oli se pieni uhraus lähteä muualle. Opintojen jälkeen on kuitenkin helppo palata takaisin kotikaupunkiin tai kokeilla jotain ihan uutta.

  3. Mahtava kuulla tällaisia tarinoita ja muidenkin positiivisia kokemuksia :) Ja vielä ihanampaa että avokkikin löytyi sieltä, kannatti siis lähteä ihan jo senkin vuoksi! Nostan kyllä hattua kaikille ulkomaille lähteneille, itselleni jo vaihtoonlähtö ja väliaikainen ulkomaille muutto oli suuri kynnys. Kiitos Elisa kun kommentoit!

  4. Hyviä perusteluita! Vieraat piirit kasvattavat ihmistä ja opiskeluiden myötä se on kaikkein helpointa. On paljon samassa tilanteessa olevia ihmisiä joiden kanssa on varmasti helppo tutustua.
    “Omaan” kaupunkiin jääminen olisi varmasti helppoa, mutta miksi ei kokeilisi jotain uutta.

    Itse muutin ns. tuttuun kaupunkiin opiskelemaan, mutta kuitenkin pois lapsuuden ja lukioajan lähipiireistä. Nyt 10 vuotta opiskeluiden jälkeen parhaimmat ystäväni ovat edelleen juurikin amk-ajoilta. Opiskeluaikani oli ihan parasta!

    Toki tein vielä niinkin, että valmistumisen jälkeen muutin Helsinkiin (minulle lähes täysin vieras kaupunki) töiden perässä täysin ilman kavereita. Nyt 10 vuoden jälkeen minulla on paljon kavereita (ja mies) täällä, mutta edelleen ne parhaimmat ystäväni ovat sieltä opiskeluajoilta.

    1. Kirjoitit selkokielisemmin saman mitä itse ajattelin, opiskeluiden myötä uusiin ihmisiin tutustuminen on tosiaan helpointa :) Olen itse aina ollut tosi mukavuudenhaluinen ja pitänyt tutusta ja turvallisesta, juuri siksi olikin erityisen kasvattava kokemus lähteä pois kotikaupungista.

      Mahtava kuulla, että sinullakin on näin positiivisia kokemuksia ja olet viihtynyt Helsingissä :) Toivottavasti opiskeluaikaiset kaverit tosiaan säilyvät tulevina vuosina, vaikka osa ehkä vähän eri puolia Suomea tai ulkomaille lähteekin.

  5. Itse olen myös Vaasan kauppiksen kasvatti vuosilta 2004-2008 ja allekirjoitan kaikki kohdat. Nyt kun omasta valmistumisesta ja porukan hajoamisesta on melkein 10 vuotta (apua), sitä kaiholla muistelee Tritonian “päivädiskoa” ja yhteisöllisyyttä. Useampi rekryihminen on sanonut, että Vaasan kauppiksella on hyvä maine – siellä kasvaa reilua ja rehtiä porukkaa, jotka osaavat myös pitää hauskaa. Allekirjoitan tämänkin ja edelleen työelämässä, kun kohtaa Vaasan kasvatin, löytyy heti yhteinen leveli ja yleensä hyvä tyyppi! Tsemppiä kevääseen ja nauti! Mä oon varmaan asunut samassa talossa aikanaan Vaasassa – asunto on peilikuva mun asunnosta ?

    1. Hei hauska kuulla vanhoista Vaasan kasvateista! Minäkin muistan kuulleeni jonkun sanoneen, että Vaasan kauppislaisia rekrytään mielellään, juuri tuon reilun ja samalla rennon porukan maineen vuoksi :) Kiitos tsempeistä ja kivasta kommentista – ihanaa kevään jatkoa!

  6. Oikeessa olet! Mua pelotti lukion jälkeen hakea pk-seudulta Turkuun, mutta tulosten tultua lähdinkin Saksaan ja Ranskaan. Nyt parin vuoden jälkeen tuntuu Turku yllättävän kotoiselta, kun saa opiskella ja kaveerata äidinkielellään. <3

    1. Moni on täällä kertonut kokemuksistaan ulkomaille lähdöstä, nostan niin hattua teille :) On varmasti ihana palata takaisin kotikaupunkiinkin, odotan itsekin jo niin kovasti Helsinkiin pääsyä, vaikka Suomen rajojen sisällä onkin pysytty!

  7. Hyviä pointteja! Itsekin tänä keväänä muutan takaisin kotikaupunkiin kun kurssit on opiskelukaupungissa suoritettu. Tuohon uusiin ystäviin vielä, että on myös ehkä helpompaa tutustua uusiin ihmisiin senkin takia kun on ns. “pakko”. Kotikaupungissa opiskellessa tulee helposti oltua niiden samojen vanhojen kavereiden kanssa vapaa-ajalla, eikä siinä tietysti mitään pahaa ole. Kun opiskelee muualla ja kaipaa sosiaalista kanssakäymistä koulun ulkopuolellakin niin on pakko lähteä uusien tyyppien kanssa ulos, koska ketään muuta ei ole. Kuulostaapa ankealta noin sanottuna, mutta tarkotan vaan että se on hyvä juttu! :D Haha, selkokieltä…..

    Ja vielä tuo kotikaupungin katsominen uusin silmin, niiiiin totta! Halusin Lahesta pois kun lähdin opiskelemaan, mutta nyt lasken öitä, että pääsen sinne takaisin! Hassua :)

    1. Juuri samaa tarkoitin tekstissäni, kuinka opiskelut muualla aloittaessa on ihan erilainen “paine” hankkia ystäviä kuin muuten. Kuulostaa tosiaan karulta, mutta minusta ihan totta! Mahtava kuulla että ajattelet samoin ja olet ollut tyytyväinen päätöksestä lähteä muualle, kiitos Heta kun kommentoit :)

  8. Itse pikkupitäjän kasvattina oli itsestäänselvää lähteä muualle opiskelemaan, itse häippäisin jo 15-vuotiaana musiikkilukioon, kiitos vanhempieni, jotka uskalsivat teininsä päästää pois kotoa. Hienoa, että uskalsit lähteä. On ollut mielenkiintoista seurata taivaltasi nämä vuodet! Ihanaa kevättä, Jonna!

    1. Vau, ei voi kun nostaa hattua! Polvissa tutisutti parikymppistäkin muuttaa pois kotoa toiseen kaupunkiin, joten todella rohkeaa 15-vuotiaalta :) Kiitos Marjukka ja samoin ihanaa kevättä!

  9. Viisas lista. Juuri tuo sisäänpääsyn alempi kynnys menee monilta ohi. Pienempi kilpailu opiskelijapaikoista ei tarkoita että itse opiskelun laatu olisi mitenkään heikompi. Helsinki, Turku ja Tampere vetävät ihan omalla painollaan suurempina kaupunkeina, ei välttämättä aina opiskelun laadulla. Koin omana aikanani myös että yhteishenki ylettyi myös oman yliopiston ulkopuolelle, etenkin kun on aktiivinen eri järjestöissä. Sellainen “henkinen raja”, mikä joskus voi olla yllättävän ylitsepääsemätön on helpompi ylittää kun laitokset ovat pienempiä.

    1. Samaa mieltä, koulutus ei ole yhtään sen vähempiarvoista pienemmissä opiskelukaupungeissa. Kiitos Nada – kiva kun innostuit kommentoimaan :)

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *