Tulevaisuuden pohdintaa

Nyt opiskelujen ollessa pian jo loppusuoralla pyörii päässä paljon mietteitä siitä, mitä sitä oikein haluaisi tulevaisuudessa tehdä. Kevään aikana saan näillä näkymin käytyä viimeiset kurssit maisteriopintojen osalta, minkä jälkeen onkin yhtä epätietoisuutta, että mitä tapahtuu seuraavaksi. Gradu on toki luultavasti se seuraava iso etappi, mutta haluanko vielä esimerkiksi työharjoitteluun, entä mihin päädyn sitten joku kaunis päivä valmistuttuani? Kuten sanottua kaikki on yhä avoinna ja tuntuu oudolta ajatukselta, etten tämän kevään jälkeen voikaan enää sanoa palaavani taas syksyllä takaisin Vaasaan. Toisaalta vapauttavaa, toisaalta ahdistavaa. Viime vuodet ovat olleet siinä mielessä helppoja, kun ei ole tarvinnut erityisemmin suunnitella, vaan olen mennyt tutun ja turvallisen kaavan mukaan – kesät töissä Helsingissä ja lukukaudet taas Vaasassa vieden opintoja eteenpäin. Mutta entäs nyt?

Bw2

Ei, en todellakaan vielä tiedä, mikä minusta tulee isona. Tällä hetkellä käyn tosiaan maisteriopintoja henkilöstöjohtamisesta ja valitsin ylipääätään aikoinaan johtamisen, koska opintojen kannalta se kiinnosti minua eniten jo kauppakorkeaan hakiessani. Suurin osa kursseista onkin ollut mielenkiintoisia, olenhan tykännyt esimerkiksi psykologiasta jo lukiossa, ja kaikki ihmisiä sekä käyttäytymistä koskeva on aina kiinnostanut. Ihmisten parissa näenkin itseni työskentelemässä tulevaisuudessa, mutta miten, siitä ei ole harmainta aavistustakaan. Sen vaan tiedän, että pelkkä koneen ääressä yksinäinen näpyttely ei ole minua varten vaan kaipaan myös kontaktia ihmisiin, nuorempana rakastinkin asiakaspalvelutyötä. Viimeiset kolme kesää työni on liipannut ennemminkin rahoitusalaa, joten minulla ei ole vielä mitään kokemusta siitä, mitä henkilöstöpuolella työskentely käytännössä olisi – en siis yhtään osaa sanoa, onko HR oma juttuni vai ei.

Aikaisemmin en ollut edes kuvitellut itseäni lähitulevaisuudessa muissa kuin henkilöstöpuolen hommissa – päähäni oli pinttynyt ajatus, että kyllähän minun täytyy suuntautua sinne mitä olen opiskellutkin. Nyt olen ruvennut kuitenkin pohtimaan, näkisinkö itseni myös jossain muissa tehtävissä. Poikaystävä kysyi tovi sitten, harkitsinko ikinä pääainetta valitessani markkinointia. Taisi olla sellaisella hetkellä, kun fiilistelin hänelle jotain Instagramin kävijäanalytiikkaa tai mietin jonkin kaupallisen kampanjan sisältöä. Niin, olisiko sittenkin pitänyt? Johtaminen oli silloin muutamia vuosia sitten ihan itsestäänselvä valinta, mutta toisaalta blogin myötä olen päässyt tutustumaan yhä enemmän sisältömarkkinointiin kiinnostuen siitä ja ylipäätään markkinoinnin maailmasta. Tuli hetkellinen paniikki – olenko valinnut tyystin väärän pääaineen ja menossa ihan väärään suuntaan?

Hieman karrikoidusti tietenkin, sillä ei pääaine oikeasti tietenkään määritä sitä, minkälaisissa töissä tulen tulevaisuudessa olemaan. Olen aina ollut sitä mieltä, että suurimmilta osin täysin muilla asioilla on merkitystä ja omilla teoilla ja persoonalla vaikuttaa eniten. Yliopiston suoritusotteellani ei ehkä ole pakollisia kursseja enempää markkinoinnista, mutta toisaalta näyttönäni on myös henkilökohtainen kokemus sisältömarkkinoinnista ja useiden tunnettujen brändien parissa työskentely – ehkä joku tulevaisuuden työnantaja arvostaa sitä enemmän. Kaikkihan on mahdollista, jos vaan itse päättää niin ja menee määritietoisesti tavoitetta kohti! Niin ja asiassa kuin asiassa aina kannattaa myös sanoa haaveet ääneen, sillä ikinä ei tiedä, kuka ne voi kuulla.

Kuten todettua, mahdotonta tietää mikä on oma juttu, ennen kuin on on kartuttanut enemmän kokemusta. Tavoitteeni olisikin päästä tulevaisuudessa kokeilemaan mahdollisimman monia erilaisia työtehtäviä löytääkseni sen, mikä tuntuu eniten omalta duuniltani. Jännä muuten, miten ennen on ollut tavallista viettää kutakuinkin koko työuransa samassa firmassa, kun taas meidän sukupolvellemme on tyypillistä vaihtaa työpaikkaa tiuhaankin. Ja miksikä kituuttaakaan itseään sellaisen työn parissa, jonne on mentävä joka päivä hammasta purren, kun mahdollisuuksia voisi olla muuallakin. Minusta on aina ihan mielettömän hienoa kuulla, kun joku kertoo työstään silmät loistaen ja jo ulkopuolinen näkee kilometrien päähän, miten toinen nauttii siitä mitä tekee. Työ on niin äärettömän iso osa arkea ja elämää, että minulle mieleisen työn löytäminen on yksi haaveistani.

Bw1

En ole itse asiassa vielä varma, haenko ensi kesälle alani töitä vai onko seuraava tavoitteeni vaikka se harjoittelupaikka syksylle. Meillä harjoittelu ei ole pakollinen opiskelujen kannalta, mutta se voisi olla hyvä väylä saada jalkaa oven väliin yrityksissä ja kartuttaa erilaista kokemusta. Kesätöissä taas olen ollut töissä 17-vuotiaasta asti tehden viime vuodet vielä blogia yrittäjänä sen ohella, ja olenkin pohtinut, keskittyisinkö tulevana kesänä vain yrittäjyyteen sen ollessa vielä mahdollista taloudellisesti. Tulevina vuosina tuskin tulee enää olemaan tällaista tilaisuutta – oravanpyörässä ehtii olla sitten vielä koko loppuelämänsä. Kesällä voisi omien töiden ja reissaamisen lisäksi alkaa vaikka kypsytellä gradua ja ainakin jo kerätä lähdemateriaalia sitä varten.

Tulipahan tajunnanvirtaa ja hieman tavallista pidempi teksti, mutta halusin kirjoittaa ajatuksistani ja on kiva vaihteeksi avata hieman pintaa syvemmälle. Nämä tulevaisuuden pohdinnat kun paitsi pyörivät omassa päässäni ovat varmasti ajankohtaisia myös monelle muulle kanssaopiskelijalle siellä ruudun toisella puolen.

Photos: Viena K / Edit by me

33 thoughts on “Tulevaisuuden pohdintaa

  1. Mun mielestä pyörittelet kahta hyvää ideaa päässäsi, kesän suunnitelmien osalta. :) Voin lämpimästi suositella harkkapaikkaa, se oikeasti avaa ovia ja kartuttaa työkokemusta. Oiva väylä päästä sellaisiin hommiin, joihin ei välttämättä nykyisellä työkokemuksella muutoin pääsisi. Kannattaa ainakin seurailla, jos jotain kiinnostavaa sattuu silmään.

    Toisaalta myös kesä blogin ja gradun parissa kuulostaa hyvältä vaihtoehdolta. Et kuitenkaan olisi vain tyhjänpanttina, ja varmasti olisi mukavaa antaa blogille enemmän aikaa. Kannattaa kuitenkin muistaa, että kesä + opiskelut yhtälö on usein vain itsensä huijaamista(heh), mutta tarkalla suunnitelmalla ei varmastikaan sekään mahdottomuus. Voihan asettaa tavoitteeksi edes jonkin osa-alueen, kuten aineiston keräämisen ja kirjallisuuteen tutustumisen.

    1. Kiitos ihanan kannustavasta kommentistasi, Elli! Harkkapaikka olisikin varmaan sitten enemmän juuri syksyn suunnitelmia, ainakin tietääkseni niitä on useimmiten keväälle tai syksylle :) Uskon kyllä, että harjoittelu antaisi paljon ja sen kautta voisi päästä sellaisiin tehtäviin, joihin ei pelkän kesätyön kautta muuten ehkä pääsisi.

      Tyhjänpanttina ei tosiaan tarvitsisi kesää viettää sillä näillä näkymin töitä riittää blogin kanssa kesäkuukausillekin. Tähän vaihtoehtoon päätyessäni blogi olisikin kesällä pääpainopisteeni, ja jos ja todennäköisesti kun aikaa jää niin voisi tosiaan alkaa tutkia sitä gradun aineistoa. Pidemmälle en ehkä muutenkaan uskaltaisi ennen ohjaajan neuvoja, joten olisi parempi odottaa varsinaisen puurtamisen kanssa :) Huh, gradu tuntuu kyllä jotenkin vielä niin kaukaiselta ajatukselta, vaikkei se tosiasiassa ole!

  2. Hei Jonna!
    Oli mukava lukea ajatuksistasi ja voin kyllä monella tapaa samaistua niihin! Olen itse nyt siinä tilanteessa, että gradu on palautettu ja enää odotellaan sen hyväksymistä ja kypsyysnäytettä, sittenpä sitä oltaisiin kasvatustieteen maisteri. Sen sijaan, että hyppisin näin valmistumisen kynnyksellä riemusta, valtaa vielä suuret pohdinnat ja epätietoisuus tulevasta mielen. Sitä kun jossain vaiheessa ajatteli, että kyllä sitä jo sitten viimeisenä vuotena tietää mitä haluaa tulevalta, mutta eihän se aina vain niin mene eikä kyllä tarvitsekaan! Varmasti sen oman juttunsa vielä löytyy kokeilemalla erilaisia hommia, siihen vain täytyy luottaa :)

    Suoritin viime syksynä opintoihini kuuluvan kolmen kuukauden harjoittelun ja vaikka siis edelleen olen jokseenkin epätietoisuuden vallassa tulevasta, osoitti harjoittelu kyllä taas sellaisia tehtäviä, jotka eivät sitten käytännössä kokeilleena tuntuneetkaan omilta ja puolestaan sitten taas tehtäviä, jotka yllättivätkin itseni mielekkyydellään. Harjoittelu kyllä antoi hyvää kokemusta omalta alalta ja ihan harmittaa nyt, että opintoihimme kuului vain yksi harjoittelujakso. Päädyitpä hakemaan harjoittelupaikkaa tai et, varmasti ne itselle mielekkäimmät tehtävät löytyvät vielä! Tsemppiä sinulle opintoihin, ja kyllä ne kaikki palaset aina loksahtelee paikoilleen! :)

    1. Hei Henna! Oi mahtavaa, onnea paljon gradun valmiiksi saamisesta :) Varmasti ihan huikea fiilis, kun noin iso urakka putoaa harteilta. Ajatuksesi kuulostavat tosiaan hyvin tutuilta, vaikken vielä tuossa pisteessä olekaan, mutta jotenkin sitä on itsekin ajatellut että tässä vaiheessa tietäisi jo tarkemman suunnan tulevalle. Todellisuudessa harva varmaan vielä kuitenkaan tietää, joten ei pitäisi murehtia liikaa!

      Hienoa kuulla että koit harjoittelun hyvänä kokemuksena. Olen samaa mieltä, että kaikenlaisista työtehtävistä oppii, joko niin päin että tietää mikä ei ainakaan ole oma juttu tai sitten toisinpäin. Kiitos hurjasti tsemppaavista sanoistasi! :)

  3. Ihana kirjoitus :) Itse pohdin kanssa juuri edellisessä postauksessani mitä haluan tehdä lukion päättymisen jälkeen – joka häämöttää jo muutaman kuukauden päässä. Tulokseen en vieläkään oikein meinaa päästä, mutta välivuosi tuntuu pitävän kärkisijaa ihan urakalla :)

    1. Kiitos Sofia, kiva kuulla että pidit! Voi, muistuu elävästi ajat mieleen kun itse oli samassa tilanteessa. Päädyin lopulta pitämään lukion jälkeen välivuoden töitä tehden ja se oli tosi hyvä vaihtoehto, kun sai lisäaikaa pohtiakseen mitä haluaa tulevaisuudessa tehdä. Ei siis kannata murehtia, sinulla on niiin paljon aikaa vielä miettiä! Tsemppiä viimeisiin kuukausiin lukion kanssa :)

  4. Moi. Hyvä työpaikka on oikea lottovoitto. Itse olen 37-vuotias ja minulla on leipuri-kondiittorin, kokin ja lähihoitajan tutkinnot. Hoitoalalla ollut viimeiset kaksi vuotta. En vieläkään tiedä onko tämä nyt se minun juttu, mutta rehellisesti voin sanoa, että ei ole ikinä tullut sellaista tunnetta, että mukava lähteä töihin:(

    1. Voi onpa kurja kuulla.. Tiedän että ulkopuolisena on helppo antaa neuvoja, mutta haluaisin vaan kannustaa, ettei ikinä ole liian myöhäistä vaihtaa alaa :) Etenkin kun sinulla on noinkin monta eri tutkintoa jo taskussa, josko joku niistä aloista tuntuisi enemmän omalta. Tuttavapiirissäni on useita, jotka ovat vasta vanhempana vaihtaneet tyystin alaa ihan omasta isästänikin lähtien – minusta on vaan kunnioitettavaa että on uskallusta seurata unelmiaan vaikka olisikin alunperin päätynyt eri polulle.

      Toki tiedän ettei työpaikan vaihtaminen ole mikään pikkujuttu kun töitä on tänä päivänä niin rajallisesti tarjolla, mutta aina kannattaa ainakin yrittää :) Hurjasti tsemppiä ja kaikkea hyvää tulevaan <3

  5. Oi tällaista sieluntoveruutta olenkin kaivannut, vaikken mikään kanssaopiskelija olekaan, enää. Olen nimittäin vähän samanlaisessa tilanteessa, mutta jo valmistunut omaan ammattiini, vain todetakseni että ainut mitä tulevaisuudestani tiedän on se, että tämä ammatti ei ole minua varten. Valmistumisestani on jo yli vuosi ja olen aivan hukassa, kun en tiedä mitä haluan ja mistä voisin edes aloittaa sen selvitystyön että mikä minusta tulee isona. Sinun tilanteesi on kiitollinen, kun ei tarvitse olla aivan tyhjän päällä kun sinulla on tämä blogi ja yrittäjyys. Ja voin kyllä suositella sitä kesän “vapautta” ja pientä mietintätaukoa. Itse en ainakaan pystynyt miettimään ja pohdiskelemaan tulevaisuuttani ja sitä mitä oikeasti haluan tehdä ainakaan silloin kaiken opiskelu- ja työkiireiden keskellä, kun se tuntuu nytkin niin hankalalta :D Tsemppiä siis sinnekkin sinulle oman jutun löytämiseen! Toivotaan, että jostain kulman takaa meille jokin ahaa-elämys aukeaisi, eikä tarvitsisi elää tämän tietämättömyyden kanssa kovin pitkään :)

    1. Niin ihanaa saada vertaistukea teiltä, lohduttavaa ettei ole ainoa samojen asioiden äärellä pohtiva! Voin uskoa, että fiilis on tilanteessasi aika hukassa. Toisaalta taas hyvä että tiedostat sen tässä vaiheessa, ettei ammatti johon valmistuit olekaan oma juttusi, ikinä ei kuitenkaan ole liian myöhäistä keksiä jotain muuta ja kaikesta opiskelusta on loppupeleissä hyötyä. Nyt vaan rauhassa jäitä hattuun ja pohtimaan, mistä asioista nautit ja mikä voisi olla suunta tulevaisuudessa :) Kiitos sinullekin kannustuksesta ja kuin myös hurjasti tsemppiä – kyllä asioilla on aina tapana järjestyä <3

  6. Tää oli tosi ajankohtainen postaus, ainakin meikäläiselle! Mulla on kans tulevaisuus ihan avoinna, kun valmistun tämän kuun lopussa ja saan vihdoin ne tradenomin paperit kouraan! Kirjoittelinkin omia ajatuksiani juuri ylös edelliseen postaukseeni, mutta tosiaan olisi myös mahtavaa saada joku sellainen oman alan työpaikka, missä nauttii olostaan. Tällä hetkellä on suuri epävarmuus tulevaisuudesta, mutta eiköhän sitä aina jotakin löydy ja elämä vie oikeaan suuntaan! :)

    1. Elämä vie oikeaan suuntaan – hyvin sanottu ja uskon tuohon myös itse :) Lohduttavaa kuulla, että muilla on samoja fiiliksiä ja avoin tulevaisuus mietityttää. Hurjasti onnea valmistumisesta jo näin etukäteen ja tsemppiä tulevaan, ihan varmasti löytyy lopulta se oma juttu ja työpaikka jonne on joka aamu kiva mennä :)

  7. Mietteet kuulostavat hyvin tutuilta omasta lähimenneisyydestä :) Kannattaa muuten pitää silmällä kaikenlaisia harkkapaikkoja jo nyt, esim. jos haluaa johonkin Trainee-ohjelmiin niin niihin on jo moniin näkynyt olevan haut auki syksylle. Sitten jos lyhyempää harjoittelua kaipaa vaikka joku muista lukijoista, niin vinkkinä Suomen Mentorien kampanja, siellä on 6kk mittaisia harkkapaikkoja haussa monissa firmoissa parhaillaan osoitteessa http://www.suomenmentorit.fi/trainee-ohjelma/annetaan-100-vuotta-toita-hae/

    Just eilen satuin katsomaan Sitan Salmisen vlogin omasta entisestä työstään OP:n somevastaavana, johon päätyi bloginsa siivittämänä vaikka opiskelee aivan muuta, joten todellakaan ei kannata liian kapeakatseisesti miettiä asioita. Itsekin olen tässä muutaman vuoden aikana ehtinyt hypätä teknispainotteisesta työstä taloushallinnon puolelle, joten kaikkeen voi päätyä kun avaa suunsa oikeassa paikassa ja tyrkkää jalkaa millon minkäkin oven väliin :D

    Tsemppiä kaikille kesätyönhekijoille, muistissa on kuinka raastavalta se tuntuu, jos mistään ei ala kuulua ja stressaa eikä tiedä missä kesänsä viettää loppupeleissä. Yleensä kaikki kuitenkin kääntyy parhain päin!

    1. Usch, lisäahdistusta, hahah :D En osaa tehdä vielä mitään päätöksiä harkkapaikan suhteen, alunperin kun olin suunnitellut gradua syksylle, niin en ole vielä yhtään konkreettisesti tutkinut traineepaikkojen tarjontaa. Alan kuitenkin pikkuhiljaa innostua ajatuksesta suorittaa harjoittelu, joten täytyy nyt pohtia! Kiitos paljon linkkivinkistä, selasin tarjontaa jo nyt pikaisesti :)

      Kaikki kääntyy useimmiten tosiaankin aina parhain päin, sen olen itsekin saanut monesti huomata. Kiitos paljon kannustavasta kommentistasi – tästä jäi tosi kiva fiilis!

  8. Kiva teksti ja jotenkin helpottavaa, kun tietää ettei ole yksin näiden ajatusten kanssa. Tulevana keväänä saan ensimmäiset paperini ja vaikka valmistuminen yliopistosta tuntuu hienolta, puskee jännitys ja pelkokin tulevasta. Aina ennen on tiennyt suunnilleen, missä on ensi syksynä, nyt kaikki on auki. Olen tottunut aina siihen, että olen voinut “kontrolloida” kaikkea ja nyt kun ei voikaan oikein suunnitella kaikkea valmiiksi etukäteen, tuntuu ahdistavalta. Luen tällä hetkellä pääsykokeisiin ja uskon että tulen vielä hankkimaan maisterivaiheen koulutuksen, kunhan pääsen sisään. Sehän tässä myös vähän hämmentää, kun en tiedä, jatkanko syksyllä opintoja vai pitääkö hakea töitä… toisaalta pitäisi nyt vaan osata nauttia hetkestä ja uskoa, että kaikki järjestyy kyllä! Ja tilannehan sinänsä kaikin puolin hyvä, kesätyötkin jo tiedossa. Mutta mikäs sille mahtaa kun on tällainen stressihiiri… :)

    1. Prikulleen samoja ajatuksia – mitä ihmettä tekee ensi syksynä kun ei tarvitsekaan palata opiskelujen pariin kuten ennen. Ihana miten moni näissä kommenteissakin on sanonut, että täytyy vaan uskoa siihen että kaikki järjestyy ja uskon siihen itsekin :) Paljon tsemppiä pääsykokeisiin ja muuhun tulevaan, Hempen ylempää kommenttia lainatakseni elämä vie kyllä oikeaan suuntaan!

  9. Tämä on mullekin ajankohtainen postaus, sillä olen samassa tilanteessa kuin sinä: kevään jälkeen toivottavasti gradua vaille valmis KTM. Minullakin on pohdinnassa tuleva kesä. Toisaalta voisi hakea vielä jotain uutta kesätyötä ja kokeilla sitä kautta erilaista toimenkuvaa, mutta toisaalta tekisi mieli vain suunnitella gradua eli pääosin lomailla, nyt kun siihen on vielä mahdollisuus. :)

    1. Niin kiva kuulla muista samassa tilanteessa ja samojen pohdintojen äärellä, kiitos siis Ella kun kommentoit! Komppaan kyllä ihan täysin – tekisi tosiaan mieli ottaa ilo irti ensi kesästä kun siihen olisi vielä mahdollisuus, toisaalta tuntuu paine että “pitäisi” hakea kesätöitä koska muutkin tekevät niin. Pohdinnassa siis hieman vielä täälläkin, mutta ajatus hieman rennommasta kesästä houkuttaisi kyllä :) Tsemppiä viimeisiin kevään opintoihin!

  10. Sinulle on varmaan tuttu asia eri yliopistojen kautta löytyvät harjoittelupaikat, esim. Helsingin yliopistojen sivuilta löytyvä rekrynet https://www.helsinki.fi/fi/rekrynet . Kesäksi on yleensä paljon tarjolla (palkallisia) harjoittelupaikkoja eri aloilta, osaan vaaditaan harjoittelutuki, osaan ei. Opiskeluaikana on hyvä hyödyntää kaikki saatava työkokemus esim. harjoitteluiden kautta, on vahvemmilla sitten työelämään siirtyessä. Ja varsinkin opintojen loppuvaiheessa on mukava olla mielummin palkallisessa harjoittelussa kuin palkattomassa :-)

    1. Kiitos paljon linkkivinkistä! Olenkin kuullut sivustosta joskus aiemmin, mutta tosiaan olen vasta nyt alkanut pohtia harjoittelun mahdollisuutta, niin en ole vielä pahemmin tutkinut vaihtoehtoja. Hyvään saumaan siis vinkkasit :)

  11. Täällä ollaan tällä hetkellä oman alan harjoittelussa – jee! Ja ensi kuussa Sveitsiin vaihtoon (tupla-jee)! Sitten gradu kasaan, joskin aihe on vielä hämärän peitossa. Samanlaisin fiiliksin siis täälläkin tuon kaiken tulevan suhteen :)

  12. Tosi kiva teksti! Itselläni oli myös samankaltaiset fiilikset vähän aika sitten. Sain kesällä maisterin paperit, tosin aivan eri alalta kuin sinä ja tuntui kyllä omituiselta, kun tajusin, etten enää syksyllä palaisi yliopistolle. Monta vuotta meni, juuri niin kuin sanoit, turvallisesti kesät töissä ja syksyllä palattiin opintojen pariin. Omalla alallani työllisyystilanne ei ole mikään maailman paras ja stressasin pitkään opintojeni loppuvaiheessa sitä, saanko töitä omalta alaltani. Itselläni kävi kuitenkin aivan älytön tuuri ja heti ensimmäisellä hakemuksella sain 9 kuukauden sijaisuuden. Tässä taas huomaa, että kyllä ne asiat järjestyvät, turha stressata etukäteen. No, helpommin sanottu kuin tehty ;) Onnea sinulle kaikkeen tulevaan! Vaikutat kyllä sellaiselta ihmiseltä, joka varmasti tulee pärjäämään :)

    1. Kiitos paljon Johanna! Postaus on ollut minulla jo hetken luonnoksissa ja vähän arvellutti julkaista, mutta onneksi en jättänyt tätä sinne virumaan, kun on ollut niin kiva lukea kommenttejanne huomaten muiden pohtivan samoja asioita. Ihan mahtava kuulla, että sinulla kävi noin hyvä tuuri ja työllistyit heti! Niin ne asiat tosiaan tuppaavat aina järjestymään, pitäisi vaan luottaa siihen. Ja kaunis kiitos viimeisestä lauseesta – ihanasti sanottu :)

  13. Täältä huutelee nelikymppinen. Ihana lukea ja kuunnella nuorempien ajatuksia tulevaisuudesta. Olen lukioikäisen kummityttöni ja hänen kavereiden kanssa käynyt keskusteluja ja aina jaksan muistuttaa, että parikymppisenä tehdyt päätökset ehtii vielä muuttua tai muuttamaan vielä moneen kertaa. Vielä tässä iässä voi kääntää elämän kelkan ihan eri suuntaan. Eli mä sanoisin, että ilman stressiä vaan eteenpäin. Tekee nyt mitä tuntuu itselleen sopivimmalta. Jos ei tunnu just mitään, kokeilee jotain ja vaihtaa. Kiire ei ole mihinkään :-) Ja ei kannata mennä minkään annetun mallin mukaan, joka maailmalta tulee.

    1. Näinhän se on! Tiedän monia, jotka ovat vaihtaneet alaa vielä keski-iän tienoillakin ja jopa opiskelleet silloin vielä ihan tyystin uuden ammatin, joten mikään ei ole mahdotonta :) Kiitos ihanan kannustavasta kommentista Anni ja mukavaa viikonloppua!

  14. Mikä minusta tulee isona on aihe, joka itsellenikin nousee jatkuvasti pintaan aiheuttaen stressiä ja välillä jopa ahdistusta. Tuntuu, että niin moni asia kiinnostaa, mutta ei kuitenkaan mikään ylitse muiden. Esimerkiksi sotealalle amk:hon olen hakenut yhteensä kolmeen eri koulutusohjelmaan, kun kaikki vaikutti “ihan kivoilta”. Mihinkään en päässyt. Tuokin on vähän sellainen juttu, että vaikka jollain olisi tiedossa hyvinkin mitä haluaa ehdottomasti tehdä, niin välttämättä ei koskaan pääse siihen koulutusohjelmaan edes opiskelemaan monista yrityksistä huolimatta, kun aina ei kuitenkaan mielenkiinnot ja vaadittavat ominaisuudet kohtaa.
    Tällä hetkellä opiskelen toista amistutkintoani, jälleen “ihan kivaa” alaa, laboratorioalaa. En kuitenkaan tiedä jäänkö tälle alalle vai jatkanko johonkin, sen näyttäköön aika.

    Tsemppiä sulle ja muille pohtiville, ehkä meille kaikille vielä palaset loksahtaa kohdilleen! :)

    1. Kiva kuitenkin kuulla, että sinua kiinnostaa useampi ala, niin on sitten enemmän vaihtoehtojakin :) Ja ihan totta, lähes mihin tahansa koulutusohjelmaan on tänä päivänä tosi vaikea päästä. Toivottavasti se oikea ala löytyy vielä sinullekin, ties vaikka osoittautuisikin juuri siksi mitä nyt opiskelet :) Varmasti kaikki menee loppupeleissä niin kuin pitää!

  15. Vähän samojen asioiden kanssa painitaan täällä. Gradu palautettu, mitäs sitten? Sinuna bloggailisin kesän, kun tosiaan kyllä niitä töitä ehtii tehdä yllin kyllin! Muutenkin kehoittaisin nauttimaan opiskeluajasta vielä täysin siemauksin, kun kerran toimeentulokin on blogin myötä turvattu. Olin muuten ihan kuvitellut, että markkinointi on vähintään sulla sivuaineena kun kuitenkin bloggaat, ja markkinointihan vasta psykologiaan liittyykin! :D Mutta ehdithän vielä sitäkin lukea jos haluat, joten ei ainakaan sen puolesta kannata vielä kriiseillä, mutta eivätpä ne opinnot tosiaan kokonaan määritä millaisen uran voi tehdä. :)

    1. Voin vaan kuvitella, että tuossa vaiheessa ne ajatukset vasta jylläävätkin, kun gradukin on jo paketissa. Eiköhän se tulevaisuuden suunta sieltä kuitenkin lopulta hahmotu :)

      Alan kyllä kallistua kesän suunnitelmissa blogiin panostamiseen, muita töitä tosiaan ehtii tehdä koko loppuelämänsä. Markkinointia en tosiaan ole pakollisia enempää opiskellut, kun sivuaineeni on ollut kandivaiheessa laskentatoimi. Kiitos kannustavista sanoista, Hansu! :)

    1. Moikka Janina! Hei kiitos paljon, ihana kun vinkkasit :) Tutkin heti sivuja, täytyy pitää tämä mielessä tulevaa ajatellen!

  16. Itse markkinoinnin maisteriksi valmistuneena voin kertoa, että markkinointi jos joku on ala, jossa työkokemus vaikuttaa paljon enemmän kuin koulutus. Työharjoittelut tehneet AMK-opiskelijat ja kouluja käymättömät some-aktiivit pääsee etenkin digimarkkinoinnin hommissa usein KTM:n ohi, joka ei välttämättä ole vielä “alan hommiin” ehtinyt (markkinoinnissa ei saa niin helposti kesätöitä kun monet markkinointitoimiston yms kiinni kesän. Itsekin tein kesätyöt pankissa, enemmänkin rahoitusalan hommissa). Eli sulla voi olla hyvät saumat markkinointihommiin vaikket sitä opiskellutkaan :).

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *