Postaus1

Kämppikset kertovat

Täältä näppisten takaa löytyy tänään Jonnan Ranska-kämppikset: Essi ja Hanna :) Jonna antoi meille (melkein) vapaat kädet raapustella oman postauksen ja kertoa hieman, millainen persoona Jonna meidän mielestä on – tällaisia random facts -tyyppisiä juttuja kun kuulemma kovasti aina toivotaan. Hengattuamme rehellisesti sanottuna 24/7 sitten tammikuun ehti tulla tutuksi kaikkien hauskat sekä vähän oudotkin maneerit, joten me jos ketkä osaamme paljastaa totuuksia. Kokosimme teille muutamia juttuja, jotka toivottavasti piristävät päiväänne ja opitte hieman lisää Jonnasta!

– Jonnan täytyy syödä säännöllisesti, muuten nälän yllättäessä neidistä kuoriutuu Monsteri-Jonna ja silloin kannattaa pysyä etäällä. Päivärytmi pyörii siis aika tiukasti ruoka-aikojen ympärillä. (Heh, yllättävää että myös poikaystäväni on nimennyt tämän ilmiön “kinnaksi” eli kiukku-Jonnaksi.)

– Jonna nautiskelee ruoalla ja rakastaa yli kaiken hyviä ravintoloita. (Jep, minä taisinkin olla aina se, joka ehdotti ravintolaan menemistä ja innostuin kaikista ruokaan liittyvistä ideoista ihan satasella – ei tarvinnut kauaa ylipuhua)

– Jonnalla on oma tanssiliike, jonka olemme ristineet “partysormiksi”: Etu-ja keskisormi pystyssä käsiä heiluttelen ja jos meno yltyy oikein hurjaksi, Jonna alkaa hivuttautua lattiaa kohti kyykkyyn. (Ei käy kiistäminen, Flo Ridan Low on nimikkobiisini)

– Kysymyksiä tulee aika paljon päivän aikana. Tiedä johtuuko se siitä, että Jonna ajattelee aika paljon ääneen asioita. (“Mitähän mä pukisin päälle, onkohan siellä kylmä, mitenköhän sinne mennään jne..”.)

– Jos kotiin ostetaan suklaalevy, me yleensä Hannan kanssa syödään ne noin päivässä tai parissa, mutta Jonnalla saattaa olla se sama levy vielä viikonkin päästä. Sama koskee lähes kaikkia herkkuja ja esimerkiksi meidän pakatessa Marseillen päässä tavaroita, löytyi Jonnan laukusta välipalapatukka, joka oli ostettu tammikuussa ja hän oli säilönyt sitä siitä asti. (Hahah, aina pitää olla jotain pahan päivän varalle!!)

– Anna Jonnalle yksikin sana jostain biisistä ja hän laulelee sitä ääneen seuraavan viikon. (Yhtään en osaa laulaa mutta muiden iloksi teen sitä silti)

– Jos meidän pitää lähteä kotoa esimerkiksi 7.30 aamulla, on Jonna ovella metrokortti kädessä jo monta minuuttia aiemmin. (Hätähousu mikä hätähousu, ja tottakai oleelliset tavarat on oltava esillä jo hyvissä ajoin)

– Ette voi uskoa miten nopeasti toi nainen kävelee! Jonna paahtaa yleensä porukan kärkipäässä ja rullaportaat mennään myös vauhdilla. (Saan aina kuulla muilta nopeasta kävelystäni ja siis kuinka ärsyttävää seisoa paikoillaan lähes tyhjissä liukuportaissa! Myönnän myös, että minua ahdistaa suunnattomasti, jos joudunkin porukan hännille ja pyrin korjaamaan tilanteen luovimalla tieni etujoukkoihin. Sinänsä huono yhdistelmä, kun minulla on se porukan surkein suuntavaisto)

Related posts

16 thoughts on “Kämppikset kertovat

  1. Haha ihan mahtavaa, ensimmäinen ja viimeinen ovat ihan minä, varsinkin tuo kärkipäähän luoviminen; en todellakaan osaa kävellä kenenkään takana :D

    1. Hauska kuulla, että löytyi yhtäläisyyksiä! Sama juttu, olen tiedostanut sen itsessäni ihan vastikään, kuinka aina pyrin kulkemaan porukan etunenässä.. :D Mistähän lie kontrollin tarpeesta se kertoo, haha!

  2. Hauska ja hyvä postaus! :D Samaa mieltä: miksi ihmeessä niissä liukuportaissa pitää seistä kun kävelemäänki pääsee? :’D Mäkin aina viipotan hirveetä kyytii ja sisko sanoo välillä “tarviiks meiän juosta?” vaikka eihän me ees juosta :’D Ja tunnistan myös nälkäkiukun ja tuon herkkujen säilymisen!

    Pakko vielä tässä lopussa kiittää oikein ihanasta blogista, Jonna! Monta vuotta olen lueskellut tätä blogiasi, mutta harvemmin kommentoinut. Olet ihana ja tekstejäsi on ihana lueskella ja kuviasi katsella! Tosi mukava, että blogisi on niin monipuolinen, välillä asua (tyylisi on ihana), välillä ruokaohjetta, välillä sisutusta (sinulla on samantyylinen maku kuin itselläkin) ja sitten välillä muuta! Todella ihana kiitos todella ihanasta blogista!!!

    1. Hahah, mahtavaa että ollaan samoilla linjoilla! Liukuportaissa on lähes poikkeuksetta liikuttava, ainakin jos ne eivät ole tupaten täynnä ihmisiä ja edessä olisi tyhjä kaista, jota pitkin viilettää :D

      Voi kiitos aivan ihanasta palautteesta, hymyilen täällä ihan hulluna! Tosi kiva kuulla, että sisältö on mielestäsi monipuolista, siihen kun yritän pyrkiäkin, että löytyisi jokaiselle jotakin. Kaunis kiitos siis Hanna itsellesi kun luet, toivottavasti pysyt siellä ruudun takana jatkossakin <3

  3. Täällä myös yksi nälkäkiukkuinen! :D Samoin reippaasti käveleminen kuuluu tapoihin ja siks turhaudunkin usein isoissa yleisötapahtumissa, kun ei pysty kävellä “omaa vauhtia”..

    1. Jep, yleisötapahtumat ovat kyllä toinen turhautumisen paikka!! Ei yhtään mun juttu köpötellä hiljaa ihmislauman perässä.. :D

  4. Nää faktat on kyllä aina yksiä parhaita! On niin kiva lukea näitä ja “oppia tuntemaan” paremmin :)
    Voin niin samaistua tohon hätähousuiluun, ja esimerkiksi kouluun lähtiessä laitan aina tärkeimmät jutut kuten bussikortin, puhelimen ja kuulokkeet jo ajoissa takin taskuun, ettei tarvitse kaivaa vaikka korttia sitten bussipysäkillä mistään lompakosta :D Ja myös toi nälkä homma on tuttua, meillä poikayystävä juuri eilen sanoi että “jos jessika ei saa ruokaa heti ku sillä on nälkä, niin sitten on nälkäpeli-vihan liekit, ja se on oikeasti niin hirveää että kukaan ei sitä halua kokea” :DDDD

    1. Kiva kuulla! Mustakin näitä on mielenkiintoista lukea muiden blogeista :) Hahah, olen niin samanlainen noiden tavaroiden kanssa! Kaupassa kassalle mentäessäkin otan lompakon jo paljon etukäteen esille, ettei tarvitse siinä maksaessa sitten kaivaa sitä jostain laukun pohjalta :D Ja mahtava tuo poikaystäväsi letkautus!

  5. Haha, hauska. :D

    Miunkin on saatava säännöllisesti ruokaa. Ei niinkään kiukuttelun vuoksi, olen enemmän väsykiukuttelija, mutta on hyvin nopeasti veto pois jos tulee liian pitkä tauko. Poikaystäväni taas saattaa syödä lounaan töissä klo 11, töiden jälkeen mennä urheilemaan ja syödä vaikka vasta kuudelta seuraavan kerran. Tätä en käsitä, kyllä miun vaan pitäisi tuossa välissä syödä ennen mitään urheilun miettimistäkään. :D Isä voi muuten myös olla tunteja ja tunteja syömättä, onkohan tämä pakko saada ruokaa säännöllisesti enemmän meidän naisten juttu? En ole kuullut koskaan esim. nälkäkiukuttelevasta miehestä.

    1. No huh! Itse en pystyisi, olisi loppunut energia jo kauan aikaa sitten :D Etenkin treenaamisen suhteen olen kyllä supertarkka ruokailusta, enkä pysty menemään liian vähillä energioilla salille tms. Rupesin ihan miettimään, ja minä tiedän pari miespuolista, jotka alkavat ainakin vähän kiristellä hampaitaan ja pikkuisen kiukuttelemaan, jos joutuvat pitkään olemaan nälässä :D

  6. tuttu juttu toi hätähousu :D aina kun bussiakin odotan, niin otan jo 5 minuuttia etukäteen kortin käteen, koska pelkään, että en kerkee ottaa sitä ja bussi menee ohi?? :DDD

    mulle myös tulee paniikki kun ilmotan, että pitäs lähtee ja toinen puolisko on vaan että ‘juu kohta’ ja sit se kohta on 15 minuuttia…

    Noi sun omat lisäykset oli hauskoja tässä postauksessa! :)

    1. Hahah ihana, olen niin samanlainen! Bussikortti on oltava kädessä tai vähintään taskussa jo kotiovelta lähtiessä :D Hih, hauska kuulla että tykkäsit!

  7. Haha tosi kiva postaus ja vaikutat kyllä huipputyypiltä, sekä blogin että varsinkin snäpin kautta! :) Voin kyllä samaistua varmaan jokaiseen kohtaan näistä, haha täälläkin yks nälkäkiukkuileva hätähousu :D Ja Low, oi mikä legendaarinen tanssibiisi (aivan pakko vetää hienot kyykkytanssit :D)! Ja tähän samaan litaniaan voin kai vielä tunnustaa että näin sut tässä yks päivä ja kiinnitin huomiota siihen että kävelit tosi nopeesti! :D

    1. Voi kun kivasti sanottu, kiitos piristyksestä! Ja kuin myös – nälkäkiukkuileva, Low’ta fiilaava hätähousu ei voi olla kuin huippu tyyppi ;D Hahah, nauroin ääneen tuolle! Nopeasti kävely toimii siis näköjään ihan tuntomerkkinäkin :D Olisitpa huikannut moikat, on aina yhtä kiva saada lukijoille kasvot! :)

Comments are closed.