Eri maihin vaihtoon – miten pystytte?

Olen saanut viime aikoina muutaman kommentin, jotka ovat herättäneet ajatuksia ja saivat minut kirjoittamaan pitkästä aikaa jostakin henkilökohtaisemmasta asiasta. Oikeastaan kirjoitin tämän tekstin jo ensimmäisen kommentin saatuani, muta jätin kuitenkin julkaisematta, koska tämä tuntui alkuun liian henkilökohtaiselta. Loppujen lopuksi ajattelin, että eihän tässä kuitenkaan mitään salaisuksia tule ilmi, ja ehkä teksti voi olla myös kannustusta jollekin samassa tilanteessa olevalle.

Pähkinänkuoressa kommenteissa on ihmetelty sitä, miten pystymme lähtemään poikaystäväni kanssa eri maihin opiskelijavaihtoon, ja enkö pelkää asiassa mitään. “Mitä vaihto tarkoittaa parisuhteen kannalta?” Kommentit saivat minut ajattelemaan, joten halusin kirjoittaa mietteistäni. Onko ratkaisumme todella muiden mielestä niin erikoinen? Onko pariskunnan ainoa vaihtoehto se, että lähdetään yhdessä?

Alustuksena kerrottakoon, että meillä oli vaihtokohteet kutakuinkin mielessä jo ennen seurustelun alkua, ja molemmilla oli ihan omat intressit sen suhteen. Se oli meille kuitenkin ihan ok, ja molemmat kunnioittivat toisen valintaa. Jäin pohtimaan, kuinka minusta olisi ihan absurdi ajatus, että toinen olisi pakottanut toisen lähtemään omaan kohteeseensa. Että minä olisin pakottanut poikaystäväni luopumaan hänen omasta haaveestaan tai toisinpäin, vain siksi että saisimme olla toisiimme liimautuneina? Kuulostaa epäreilulta minun korvaani.

Toki tilanne voisi olla eri, jos olisi kyse pitkäaikaisemmasta muutosta ulkomaille, niin silloin tulisi ehkä tehtyä kompromisseja puolin ja toisin. Vaihtokausi on kuitenkin niiin lyhyt aika, että silloin olisi minusta väärin, että toinen estäisi toiselta unelman toteuttamisen, tai että jättäisimme lähtemättä kokonaan, koska emme halua olla erossa toisistamme. Uskon, että meitä jäisi tulevaisuudessa harmittamaan, jos olisimme jättäneet näin hienon tilaisuuden käyttämättä – kerranhan täällä vain eletään!

Vaasauusi

Tottakai ahdistaa olla erossa minulle tärkeimmästä ihmisestä puolen vuoden ajan, enkä halua vielä edes ajatella, miltä tuntuu kun toinen ei herääkään joka aamu vierestä tai ole halaamassa minua huonoina hetkinä. En halua edes miettiä, miten hurja ikävä minulla tulee. Kirjoitin eräässä vastauksessanikin, miten tässä on kuitenkin kyse vain omasta asenteesta. Tiedämme vaihtokauden olevan vain väliaikaista, ja loppupeleissä se on äärimmäisen lyhyt aika. Jos suhde on vankalla pohjalla ja toiseen luottaa, kestää se pienen (tai vähän pidemmänkin) välimatkan lujittaen sitä entisestään. Ja miksi vaihdon pitäisi tarkoittaa mitään parisuhteen kannalta, eihän se ole kuin väliaikainen kaukosuhde. Onneksi on myös nämä nykyajan viestimet, joiden avulla on helppoa olla yhteydessä joka päivä!

Toki parisuhde jos mikä on henkilökohtainen asia, ja jokaisella voi ja pitääkin olla oma näkemyksensä sen suhteen, mikä on oikea tapa. Minusta suhdeasiat ovat sellaisia, joita ei voi toisten puolesta arvostella tai kyseenalaistaa toisten tekemiä valintoja. Jotkut lähtevät vaihtoon yhdessä, toiset taas viettävät sen ajan kaukosuhteessa eläen – minunkin tuttavapiiristäni löytyy molempaa sorttia. Henkilökohtaisesti uskon, että vaikka tiedän tulevani ikävöimään poikaystävää vaihdon aikana kuin hullu, on minulle kuitenkin jopa parempi vaihtoehto lähteä ilman häntä. Tekee nimittäin todella hyvää joutua tilanteeseen, jossa on pakko pärjätä omillaan, kun olen tottunut monesti tukeutumaan niin paljon toiseen. Tämä kokemus ainakin itsenäistää jos ei muuta! Täytyy opetella lukemaan karttaa, kun ei poikaystävää olekaan vierellä kuten yleensä ulkomaan matkoilla, hehe ;)

Jostain syystä kommentti inspiroi minua menemään hieman pinnan alle ja kirjoittamaan tästä aiheesta, joka tottakai on paljon mielen päällä tällä hetkellä vaihdon koko ajan lähestyessä. Loppukaneettina ei kai voi todeta muuta, kuin että meitä on täällä moneen junaan, ja kukin tekee varmasti itse kumppaninsa kanssa parhaaksi kokemansa päätökset :)

Related posts

68 thoughts on “Eri maihin vaihtoon – miten pystytte?

  1. Hyvä teksti, olen ihan samaa mieltä! Kun molemmat lähdette vaihtoon, on teillä kummallakin paljon uutta ihmeteltävää, ja vaihto on kuitenkin kaiken ikävän keskellä molemmille mieletön kokemus. Eri asia ehkä voisi olla, jos toinen lähtisi ja toinen jäisi kotiin samoihin vanhoihin kuvioihin. Siinä ikävä voisi kotiin jäävällä nousta aika suureksi. Olette molemmat samassa tilanteessa ja näin varmasti pystytte ymmärtämään toisianne ja selviämään ikävästä yhdessä.

    En ymmärrä, miksi puolen vuoden erossa oleminen tarkoittaisi automaattisesti ongelmia parisuhteelle, sehän voi tehdä ihan hyvääkin! Jos suhde on hyvällä pohjalla, en usko että vaihtoaika erillään sitä miksikään muuttaisi. Ja kuten sanoit tekstissä, jokainen tehköön omat valintansa. Hienoa, että teidän parisuhteessa tällainen onnistuu!

    Toivotan teille molemmille oikein ihanaa vaihtoa! :)

    1. Kiitos Tiia ihanasta kannustavasta kommentistasi! Olen monesti sanonut tässä samaa, kuinka tilanne olisi ihan eri, jos toinen jäisi kotiin jatkamaan sitä samaa arkea toisen lähtiessä vaihtoon. Toki ei sekään mikään ongelma olisi, mutta helpottaa huomattavasti, kun molemmilla on yhtä aikaa uudet kuviot, niin on varmasti enemmän ymmärrystäkin toista kohtaan. Aika menee varmasti hurjan nopeasti!

      Kiitos vielä – nousi hymy huulille tätä lukiessani <3

  2. Ettekö lähdekkään yhdessä ranskaan? Mielestäni luin jonkun postauksen että olisitte yhdessä lähdössä. :)

    1. Emme, lähdemme kyllä vaihtoon yhtä aikaa mutta eri kohteisiin. Ranskaan lähtee kyllä pari kaveria koulusta, ehkä olet siis ymmärtänyt niin käytettyäni me-muotoa joskus postauksissani :)

  3. Moikka! Nyt tuli sellainen aihe että pakko kommentoida! Olen ollut poikaystäväni kanssa reilu neljä vuotta yhdessä mistä olemme 3,5 vuotta eläneet eri maissa – minä opintojen perässä ja hän työn perässä. Asuin kandiopintojen jälkeen reilu puoli vuotta Suomessa mutta halusin ehdottomasti vielä ulkomaille opiskelemaan. Juttelimme poikaystäväni kanssa ja hän kannusti todellakin lähtemään tavoittelemaan omia haaveitani. Monet ovat useasti ihmetelleet miten voimme tehdä tällaisia päätöksiä ja miten kestämme. No ihan hyvin olemme kestäneet, molemmat ovat voineet vapaasti tehdä niitä omia tärkeitä asioita ja tiedämme molemmat, että ainakin yksi tukija löytyy :) miksi ei voisi tukea toisen unelmia ja päämääriä? Mielestäni jos huolestuttaa miten parisuhteen käy jos ei näekään hetkeen, niin pitäisi miettiä millä pohjalla koko homma on. Tottakai nämä asiat ovat hyvin henkilökohtaisia ja mielipiteensä kullakin, mutta ei kaikesta aina tarvitse tehdä kompromisseja ;) 3,5 vuotta tosiaan eri maissa takana, valmistun keväällä, palaan Suomeen ja kesällä menemme naimisiin joten eipä tämä eri maissa asuminen meitä ainakaan pilannut <3 lähinnä vahvisti sitä tunnetta, että selviämme mistä tahansa!

    1. Vau, sinun kommenttisi ja teidän tarinanne jos mikä antaa uskoa siihen, ettei pienen tai vähän pidemmänkään hetken erossaolo ole mikään ongelma! Päinvastoin, se voi vain vahvistaa suhdetta. Hienoa, että poikaystäväsi on kannustanut sinua toteuttamaan haavettasi ja lähtemään ulkomaille jatko-opiskelemaan – varmasti olisi kaduttanut myöhemmin, mikäli olisit jättänyt tilaisuuden käyttämättä.

      Meinasin ihan herkistyä kommentin lopun lukiessani, oli aivan ihana lukea tätä! Kiitos kun jaoit oman kokemuksesi ja kaikkea hyvää teille <3

  4. Hei! Olen samaa mieltä kanssasi :) Kun parisuhde on vakaalla pohjalla toista ei tarvitse olla kokoajan vahtimassa. Se että toinen puolisko pääsee toteuttamaan omia unelmiaan ja saa uusia kokemuksia ei ole minulta millään tavalla pois. Tietenkin pitää myös olla yhteisiä haaveita, mutta ne ovat yhtä arvokkaita kun kummankin omat haaveet.

    En suoraan sanottuna edes kiinnostuisi sellaisesta miehestä, joka taipuisi kaikessa minun mielipiteisiini. Ja toisaalta myös toisinpäin, mieheni kyllästyisi minuun taatusti nopeasti, jos hänen olisi aina oltava pitämässä minua kädestä kiinni! :D

    1. Kiitos Ida fiksusta kommentistasi, kiva kun osallistuit keskusteluun! Erityisen hyvin sanottu oli kohta “mutta ne ovat yhtä arvokkaita kuin kummankin omat haaveet” :) Juuri näin, parisuhteessa on hyvä olla niin yhteisiä kuin omiakin haaveita. Iso peukku tälle!

  5. Kivan ajankohtainen aihe varmasti monelle! :) Itse olen menossa vaihtoon syksyllä ja poikaystäväni jää kotiin ja lähtee sitten mahdollisesti sitten siitä seuraavana keväänä tai syksynä itse vaihtoon ja jään puolestani kotiin. Ei pelota, ei yhtään. Vaihtokokemus on, kuten yllä sanoitkin, niin lyhyt, että ei siinä kauheasti (ainakaan järkyttävästi) ikävä kerkeä tulemaan ja varsinkin kun on uusia tyyppejä ja uusia ympäristöjä niin puoli vuotta menee hurjan nopsaan. :)

    Me ollaan asuttu eri kaupungeissa, toinen on ollut armeijassa ja nyt asutaan puoliksi samassa kaupungissa, niin jotenkin ei tunnu ehkä ainakaan siksi nii hurjalta. Totta kai tulee ikävä itse kullekin, mutta todellakin vaihto on väliaikaista. Ja aina jos tulee hätä, voi mennä käymään toisen luona, oli hän kotimaassa tai muualla! :)

    1. Aihe tuntuu kyllä olevan ajankohtainen tai ainakin tuttu monelle, joten onneksi en jättänyt tätä luonnoksiin virumaan! Kiitos sinullekin kun osallistuit keskusteluun, tosi kiva kuulla teidänkin kokemuksia :) Oikealla asenteella olet liikenteessä! Vaihto tulee menee varmasti ihan supernopeasti kaiken uuden keskellä, joten vaikka ikävä tulee varmasti olemaan, niin täytyy ottaa ajasta kaikki irti. Minne olet muuten ajatellut lähteä vaihtoon? :)

      1. No kyllä kannattaa ottaa kaikki irti varmasti! Ajattelin hakea Englantiin tai Tanskaan. :) Ei nuo lämpimämmät maat oikein sopisi, koska en osaa pätkääkään ranskaa tai espanjaa… :D

  6. Olen kyllä täysin samaa mieltä sinun kanssa. Minusta olisi oudompaa valita vaihtokohde sen perusteella, että pääsee samaan paikkaan oman tyttö- tai poikaystävän kanssa. Mutta jos jotkut parit näin tekevät, niin sekin on tietenkin ihan ok. Pääasia kuitenkin on, että pariskunta itse on samalla sivulla sen asian suhteen ja puoli vuottahan menee muutenkin nopeasti :)

    1. Heippa Saana – isot kiitokset kommentistasi! Juuri näin, jokainen pariskunta tehköön omat parhaaksi kokemansa päätökset, ja tärkeintä nimenomaan että se on molemmille mieluinen ratkaisu :) Puoli vuotta ei tosiaan ole loppupeleissä aika eikä mikään, se menee varmasti nopeasti!

  7. Nyt tuli niin ajankohtainen aihe että pakko kommentoida! Olen itse tällä hetkellä syksyn vaihdossa, ja poikaystäväni kotona. Sain myös kuulla epäilyjä ja ihmettelyä että no mitäs sun poikaystävä tästä mun vaihdosta ajattelee. Voin vaan todeta että hän on ollut isoin tukijani lähtöä harkitessani, koska me molemmat tiedetään että jos en lähde, jään katumaan. Kaikki on mennyt tähän mennessä hyvin ikävästä huolimatta. Sitä paitsi, jos parisuhde ei yhtä erasmusvaihtoa kestä, mitä se sitten kestää.. Olen huomannut että kun ollaan vain viestien tai videon kautta yhteydessä, sitä tulee keskusteltua ja opittua toisesta ihan eri lailla. Myös tunteista tulee puhuttua aiempaa enemmän kun niitä ei voi toiselle ns fyysisesti osoittaa läheisyydellä. Hyvin se menee teilläkin :)!

    1. Ihana kun osallistuit keskusteluun, kommenttiasi oli ilo lukea! Hienoa, että poikaystäväsi on tukenut sinua vaihdon suhteen, niin sen pitääkin mennä :) Ei ole kenellekään eduksi, jos toinen keskittyy mököttämään kotona, koska toinen on poissa – molempien asennetta tarvitaan. Puhuit kauniisti viimeisissä lauseissa :) Kiitos tästä ja tsemppiä loppuvaihtoon, nauti ajasta täysillä!

  8. Näin tuon kommentin aiemmin, jota siteerasit tekstissä ja jäin miettimään, että mitä ihmettä! Olen itse seurustellut nyt 4 vuotta, joista 3,5 eri kaupungeissa opiskelun takia. Olin itse muutama vuosi sitten vaihdossa ja olin äimälläni kun poikaystäväni kertoi hänen joidenkin kavereiden sekä ÄITINSÄ kysyneen juuri samaa, mitä parisuhteelle käy. 5-6kk eri maassa ei pitäisi tarkoittaa yhtään mitään. Voin rehellisesti sanoa, että muutaman ensimmäisen viikon jälkeen en edes muistanut ikävöidä kotiin, koska oli niin paljon uutta ja kivaa. Tottakai oli muutamat huonot hetket, mutta voisin melkein vannoa kun kumpikin lähdette samaa aikaa, että ette ehdi ikävöimään :) onneksi omaan maailman parhaimman poikaystävän, joka ei edes olettanut, että jatkuvasti soittelisin tai ikävöisin, vaan kannusti nauttimaan jokaisesta sekunnista vaihdossa, koska ne sekunnit loppuvat yllättävän pian! Mielestäni myös vaihto on hyvä koetin suhteelle, ollaanko siinä tosissaan ja onko suhde vakaalla pohjalla, koska muutama kaverini erosi myös vaihdon aikana.. Mutta toivon kaikkea hyvää teille ja muistakaa, se ei ole yhtään paha unohtaa toinen hetkeksi mielestä ja nauttia omasta elämästä toisessa maassa :)

    1. Iso kiitos Liisi, kun jaksoit kirjoittaa näin pitkän pätkän! Tästä on varmasti hyvää rohkaisua monelle :) Minullekin kysymys “mitä parisuhteelle tapahtuu” on jotenkin niin kertakaikkisen absurdi, miksi sille pitäisi tapahtua mitään. Teillä on molemmilla niin sinulla kuin poikaystävälläsi oikea asenne, hienoa että hän on tukenut sinua noin täysillä ja osoittanut ymmärrystä. Kiitos tästä ja kaikkea hyvää tulevaan teillekin! :)

  9. Sinulla on hieno asenne vaihtoon lähdön suhteen! Itse uskon että vaihtoon lähdöstä ilman poikaystävää voi saada jopa enemmän irti. Enemmän mielestäni kysymyksiä herättää se, ettei erossa voida olla hetkeäkään tai tehdä itselle tärkeitä juttuja välillä erikseen. Vahva parisuhde kyllä kestää lyhyen erossaolon ja omalla kokemuksella voin sanoa, että se voi jopa vahvistaa parisuhdetta. Enemmän tulevaisuudessa voisi harmittaa se ettei toteuttanut omia unelmiaan toisen takia, tai tukenut toista hnen unelmissaan.

    1. Kiitos Enni kannustavasta kommentistasi! Juuri näin – olen samoilla linjoilla kanssasi sen suhteen, että ainakin minulle ilman poikaystävää lähtö on vain kasvattava ja itsenäistävä kokemus. Mutta kuten sanottua, jokainen tekee parhaaksi kokemansa ratkaisut :) Välimatka tulee varmasti vain vahvistamana suhdetta, ja erossaolon jälkeen osaa entistäkin enemmän arvostaa sitä, että toinen on vierellä.

  10. Niinkuin monella muullakin tänne kirjoittaneella on samasta asiasta kokemusta. Ollaan oltu jo 10 vuotta yhdessä, nyt naimisissa, omistetaan unelmiemme koti ja paremmissa työpaikoissa kuin oltais osattu toivoa. Vaihdot meillä oli eri aikaan ja vaikka ikävä tietty oli koko ajan, ne teki tosi hyvää ihan kaikkien unelmien saavuttamisen kannalta. Tiedetään, ettei todellakaan haluta olla erossa, saatiin uusia kokemuksia jne. Skypen tms välityksellä oltiin yhteydessä melkein joka päivä, joten se oli melkein helpompaa kuin miehen inttiaika (jolloin meni joskus 2 viikkoa niin ettei toisesta kuullut koska metsään ei saanut ottaa puhelinta). Molempien vaihtojen aikana kotiin jäänyt käväisi myös lomalla moikkaamassa toista, mikä oli ihanaa kun pystyi näyttämään kaikki paikat ja ihmiset, joista Skypen välityksellä oli ollut vain puhetta. Uskon että sellaiset suhteet, jotka on ment to be, vain vahvistuu <3

    1. Olen iloinen, että uskalsin julkaista postauksen, sillä tosiaan teiltä on saanut niin paljon kannustusta ja vertaistukea monen oltua samassa tilanteessa! Ihana kuulla tällaisia tarinoita, antaa tosiaan lisäuskoa siihen, ettei hetken erossaolon tarvitse tarkoittaa mitään :) Kuten sanoit, niin päinvastoin, kokemus varmasti vain vahvistaa <3 Lämmin kiitos tästä, Laura!

  11. En voisi enempää olla samaa mieltä – teksti on suoraan kuin omasta suustani reilu vuosi takaperin. Mielestäni jos tuo aika tekee hallaa parisuhteelle, tulisi tämä parisuhde ihan varmasti muutenkin ottamaan osumaa tulevaisuudessa vaikka sitten muiden seikkojen vuoksi. Poikaystäväni oli tosin hieman halukkaampi lähtemään samaan paikkaan vaihtoon, mutta halusin pitää pintani enkä missään nimessä halunnut viedä häneltä hänen suunnitelmaansa (unelma on ehkä hieman liiottelua) hyvin erilaisesta vaihdosta. Pitkään parisuhteessa olleena itsenäinen elämä tuon aikaa oli oikeasti aika virkistävää. Toki kompromissit on parisuhteen perusta, mutta mielestäni tässä vaiheessa niihin ei vielä tarvitsisi tyytyä kun kyse on niin väliaikaisesta jutusta. Tsemppiä sinne, hyvin kaikki menee jos niin on tarkoitus :-)

    1. Kiitos kun jaoit oman kokemuksesi – näitä on ollut niin kiva lukea! Hyvin sanottu kompromisseista, niitä kuuluu tehdä, mutta tässä tilanteessa on mielestäni kummallakin oikeus toteuttaa omaa “unelmaansa”. Minäkin uskon siihen, että kaikella on aina tarkoituksensa ja etä vankka parisuhde kestää kyllä välimatkan :)

  12. Me olemme poikaystävän kanssa molemmat olleet vaihdossa seurustelumme aikana, poikaystäväni viime vuonna ja minä tällä hetkellä. Hetkeäkään ei ole kaduttanut, vaihtoon lähteminen on niin hieno kokemus että seurustelemisen takia sitä ei kannata jättää tekemättä! Päin vastoin, on ihanaa kun molemmat on sen kokeneet ja voi sitten jakaa kokemuksia yhdessä. Itselläni on vähän samanlainen taipumus tukeutua siihen toiseen jos reissataan yhdessä, joten nyt on todellakin oppinut pärjäämään itse! Toivottavasti sinun vaihdosta tulee onnistunut ja nautit vaihtariajasta :)

    1. Kiitos Saara kannustavasta kommentistasi! Minua aina surettaa kuulla tapauksia, jossa ei ole lähdetty vaihtoon seurustelemisen vuoksi. Toki kuten kirjoitinkin kaikki tekevät omat päätöksensä, mutta ainakaan en itse halua harmitella tulevaisuudessa, kun jätin hyödyntämättä arvokkaan tilaisuuden, kun ei seurustelu kuitenkaan ole mikään este. Mukavaa loppuvaihtoa sinulle – nauti täysin rinnoin ajastasi siellä! :)

  13. Moikka! Sulla on juuri oikea asenne tätä asiaa kohtaan ja juuri asenne on se,millä näistä asioista selviää. Minä ja poikaystäväni olemme olleet nyt 3 vuotta yhdessä. Ensin kävimme läpi poikkiksen inttiajan, joka ei tuottanut juuri mitään vaikeuksia. Sitten poikaystäväni lähti sesonkitöihinLappiin puoleksivuodeksi. Aikaoli rankkaa, mutta siitäkinselvittiin. Halusin ns.kotiinjäävänäkannustaa poikkista tutustumaan uusiin ihmisiin jatekemään asioita ensimmäisinäkuukausina koska ne juuri ovat vaihdon t

    1. (Viesti karkasi..) Eli tosiaan niitä ensimmäisiä kuukausia uudessa paikassa ei saa takaisin. Silloin täytyy nähdä se vaiva tutustua ihmisiin ja kokeilla uusia asioita eikä istua joka ilta koneella ikävöimässä rakasta. Se on rankkaa mutta maksaa itsensä takaisin :) Ja kun siitä ajasta selvittiin, ei muutamien viikkojenkaan erossaolot öistä nyt puhumattakaan aiheuta hirveää ikäväkohtausta. Mahtavia vaihtoja teille ja tsemppiä etäsuhteeseen!

      1. Kiitos Lotta, kun vaivauduit kirjoittamaan pitkän pätkän! Tässä oli hyviä pointteja, olet ihan oikeassa siinä, että etenkin ensimmäisten viikkojen ajan täytyy jaksaa olla aktiivinen ja nähdä vaivaa sen eteen, että tutustuu ihmisiin. Onneksi itselläni on pari kaveria matkassa ja kämppiksinä, jotka eivät varmastikaan edes antaisi minun jäädä kotiin potemaan ikävää, heh! Kiitos kannustavasta kommentistasi ja ihanaa syksyn jatkoa sinulle! :)

  14. Arvostan suuresti sekä harkintakykyäsi, siinä mitä julkaiset blogissasi että avoimmuuttasi niiden juttujen osalta, joita julkaiset. Olet loistava tällaisissa pohdiskelevissa teksteissä, samantyyppisiä lisää! :) Vakaalla pohjalla oleva suhde kestää varmasti ajoittaisen erossaolon, vaikkei tilanne olekaan ideaali. Parhaimmassa tapauksessa juuri omien unelmien toteuttaminen parisuhteesta huolimatta voi antaa hyvää itsenäisyyttä, mistä mainitsitkin. Eihän kukaan voi kaikessa olla toiseen sidottuna. Itselläni ei tietysti ole kovin paljon kokemusta vastaavasta, kun mulla ei ole edes koskaan ollut poikaystävää. Mistäköhän sellaisenkin löytäisi? :)

    1. Ihanasti sanottu, kiitos Anni! Tuhansille ihmisille kirjoittaessa joutuu kyllä aika paljon miettimään, mihin haluaa vetää yksityisyyden rajan ja mikä taas on sopiva raapaisu pinnan alle. Tämän julkaiseminen ei kyllä kaduta pätkääkään, kun teiltä on tullut niin hurjan ihania ja kannustavuia kommentteja – olette huippuja!

      Vaihtokokemus tulee kyllä varmasti olemaan itsenäistävä kokemus. Ylempänä sanottiin hyvin, kuinka yhtä tärkeitä ovat tietysti niin yhteiset kuin omatkin unelmat ja niiden toteuttaminen :) Ja hei, sellainen voi löytyä silloin kun sitä vähiten odottaa – kliseistä, mutta totta ;)

      Lämmin kiitos tästä, sait hymyn aikaan täällä päässä! <3

  15. Todellakin komppaan, en kanssa ymmärrä miksi asia olisi ongelma. Ja jos suhde sitten vaihtoon sattuisi kaatumaan, niin ehkä sen ei ollut tarkoitus kestääkään. Parhaimmillaan kasvatte molemmat ja osaatte arvostaa toisianne ihan uudella tavalla. :) Hyvä että päätit julkaista tämän!

    – Hansu // Hassutellen

    1. Samoilla linjoilla kanssasi! Kaikella on aina tarkoituksensa :) Olen kyllä iloinen, etten jättänyt tätä luonnoksiin virumaan, sillä teiltä on tullut niin ihania ja kannustavia kommentteja! Kiitos sullekin Hansu :)

  16. Mielestäni nyt on juuri niitä hetkiä elämässä ja tuossa parisuhdetilanteessa, kun on vielä ehkä “helppo” lähteä. Jos olisi vaikka lapsia, ei Erossa olo ja lähteminen välttämättä olisi “niin helppo”. Minusta tuo on ns. koetinkivi suhteelle. :) Se jälkeen osaa arvostaa vielä enemmän yhdessäoloa. Ja nykyään todellakin voi olla vaikka koko ajan yhteydessä ja vielä ilmaiseksi. :)
    Tsemppiä hurjasti! Ja todellakin nopeasti se aika menee! :)

    1. Veit sanat suustani! Tässä elämäntilanteessa on vielä helppoa lähteä ja käyttää tilaisuus saada kokemusta ulkomailta hyödyksi. Ylempänä taidettiin käyttää samaa koetin-termiä ja se on kyllä ihan totta, tästä selvitessään suhde kestää varmasti mitä tahansa :) Ja kuten sanoit, erossaolon jälkeen arvostaa entistä enemmän sitä, että toinen on siinä vierellä!

      Kiitos ihana ja mukavaa loppuviikkoa sinne <3

  17. Minä kävin pari kertaa vaihdossa opiskelujen aikana, ja olin vasta alkanut seurustella ennen ensimmäistä vaihtoa. Se suhde ei kestänyt vaihtoani, lähinnä juuri siksi että itsellä oli jatkuvasti menoa ja meininkiä ja toinen sitten pommitti ikävissään kotoa viesteillä ymmärtämättä, etten ehdi skypettelemään illat pitkät hänen kanssaan. Näin jälkikäteen voin kyllä sanoa, että oma asenteeni tuota suhdetta kohtaan ei edes ollut sellainen, että tässä nyt välttämättä koko loppuelämä oltaisiin yhdessä, joten eipä se sitten kestänytkään. Ei kaikkien suhteiden ole tarkoituskaan kestää vaihtoa. Siellä oppii paljon itsestään ja tavoitteistaan, ja saa erinomaisen mahdollisuuden tarkastella asioita vähän kauempaa kuin normaalisti arjessa.

    Toisen vaihdon aikana minulla oli jälleen kerran varsin tuore suhde käsillä, mutta silloin ei käynyt edes mielessä, että vaihto voisi tuhota tuon suhteen – ja jos suhteeni ensimmäisessä vaihdossa ei olisi päättynyt, en varmaan koskaan olisi saanut mahdollisuutta olla yhtä onnellinen nykyisen poikaystäväni kanssa kuin nyt olen. Mielestäni riippuu siis täysin parisuhteesta ja sen laadusta, että onko vaihdolla mitään vaikutusta.

    En tiedä mistä tuli mieleen, mutta Rubeus Hagridia lainatakseni: What’s comin’ will come, an’ we’ll meet it when it does. :D

    1. “Ei kaikkien suhteiden ole tarkoituskaan kestää” – näinhän se on! Itsekin uskon, että kaikella on tarkoituksensa. Jos suhde on luotu kestämään, niin kyllä se sitten selviää välimatkasta :) Sitä paitsi näitä kommenttejakin lukiessa olen saanut kuulla niiin monta ihanaa ja ennen kaikkea erilaista tarinaa, joten lähtökohdat tai olosuhteet eivät edes ole ne jotka merkitsevät.

      Ihana kuulla, että sinullakin asiat ovat menneet juuri niin kuin niiden on pitänytkin <3

  18. Heh, mä en melkein edes ymmärrä, miksi joku on tuollaista ihmetellyt tai kysynyt :) Tuohan on todella normaalia. Hassumpaa musta on, että jotku parit lähtee vaihtoon yhdessä, mutta valintansa kullakin.

    Ihanaa päästä seuraamaan sun vaihtoaikaa blogin kautta, ja vieläpä Ranskanmaalla elelemistä! Omasta vaihtoonlähdöstä on ihan pian kaksi vuotta ja voi vitsi miten se oli ihanaa aikaa! Nauti ihanasta loppuvuodesta kotona ja sit on seikkailun aika! :)

    1. Silloin saamieni kommenttien perusteella asia vaikutti kummastuttavan useampaakin, mutta lohduttavaa huomata tämän postauksen kommenttiboksin perusteella, miten moni on kanssani samoilla linjoilla :) Kuten sanottua, kukin pari tyylillään ja minusta on ihanaa seurata juuri nyt vaihdossa poikaystävineen olevia kavereita – siinäkään ei ole mitään väärää, koska ei ole yhtä oikeaa tapaa.

      Hurjan hauska kuulla, miten moni teistä lukijoistakin on käynyt vaihdon läpi! Itseäni jännittää, miten vaihtoaika otetaan blogissa vastaan ja minkälaisia postauksia tulen Ranskasta tekemään, mutta mukavaa miten moni sitä tuntuu jo odottavankin :) Kiitos kivasta kommentistasi!

  19. Pakko kommentoida blogikirjoitustasi ensimmäisen kerran. Olen muutaman kuukauden lukenut kirjoituksiasi ja hämmästynyt, miten fiksu olet ikäiseksesi, jos nyt näin voi sanoa nelikymppisenä:) Yleensä en jaksa lukea kovin nuorien blogeja, koska ajatusmaailma on niin kaukana omasta, mutta ei se aina ole iästä kiinni. Hyvä kirjoitus tämäkin ja samaa mieltä. Jos suhde ei kestä pientä eroa, niin sitten sen ei ole tarkoituskaan kestää.

    1. Heippa Katju! Ihan valtavan iso kiitos kommentistasi, et tiedä miten paljon tämä ilahdutti! Olen aina todella otettu kuullessani, miten monen ikäisiä ihmisiä blogini kiinnostaa – tuntee tehneensä jotain oikein. Kiitos ja halaus, toivottavasti pysyt mukana jatkossakin :)

  20. Aivan samoja ajatuksia kävin läpi hetki sitten! Keväällä on edessä 5kk opiskelua Espanjassa ja en malta odottaa! Tottakai poikaystävä tulee kerran kylässä käymään, mutta mitäpä se sinne lähtisi mukaan, kun ei kieltäkään puhu. :D Juuri eräs tuttuni ihmetteli, miten voimme olla mieheni kanssa “niin paljon” eri paikoissa. Meillä on siis omat harrastuksemme, omia kavereita ja käyn yleensä yksin katsomassa perhettäni 400 km päässä ym. Olemme siis ainakin vielä yksilöitä emmekä mikään yhteensulautunut klöntti. :D

    1. Olen tismalleen samoilla linjoilla kanssasi! Tottakai on tärkeää, että löytyy yhteisiä ystäviä ja harrastuksia tms., mutta vähintään yhtä tärkeeitä ovat myös ne omat intressit ja omat jutut. Uskon niiden olevan myös yksi parisuhteen suola :) Ihanaa, että sinullakin on vaihto edessä – otetaan siitä kaikki ilo irti! Kiitos Anni kun kommentoit :)

  21. moikka,

    outoa ajattelutapaa, ettei voisi lähteä vaihtoon jos on parisuhteessa. Itse olin 2 v sitten, ja poikaystävä on nyt :) hyvin on mennyt, itse olen huomannut, että olen tavannut kavereita enemmän (ja juhlinut enemmän he he) kun ei olekaan sitä toista sielä kotona:) eli mielestäni kasvaa itsekin kun saa (ja on ns pakko) olla yksinkin. Tosi kivaa vaihtoa teille, ihanaa aikaa!!:)

    1. Arvostan niin paljon näitä kaikkia rohkaisevia kommentteja, olette huippuja! Yksin oleminen tekee tosiaan hyvääkin ja kokemus, oli sitten vaihdossa oleva tai kotiin jäävä osapuoli, itsenäistää ihan varmasti. Kiitos Iina mukavasta kommentistasi ja ihanaa syksyn jatkoa! :)

  22. Moikka!

    Oli ihan pakko tulla kommentoimaan, sillä aihe on juuri nyt itselleni hyvinkin ajankohtainen ja tuntuu, että voisin allekirjoittaa jokaisen mainitsemasi kohdan!

    Lähdin syyskuussa puoleksi vuodeksi Barcelonaan opiskelemaan ja poikaystäväni jäi Suomeen. Näin reilut kaksi kuukautta vaihdossa oltuani täytyy sanoa, että aika on mennyt kuin siivillä. Ensimmäiset viikot olivat niin täynnä kaikkea uutta ja jännittävää, että ikävää ei oikeastaan ehtinyt edes miettimään. Suhteemme on vakaalla pohjalla 5 vuoden seurustelun jälkeen, eikä minulla käynyt edes mielessä, miksei se kestäisi tilapäistä asumista eri maissa. Monet muut sitä kyllä ihmettelivät ja sain samanlaisia kyselyitä siitä, miksi emme lähde yhdessä tai miten suhteellemme käy vaihdon aikana.

    Jo muutaman kuukauden jälkeen voin sanoa, eri maissa asuminen on vain vahvistanut suhdettamme. Erossa olo aikana sitä oppii arvostamaan entistä enemmän yhteistä aikaa toisen kanssa. Poikaystäväni oli muutama viikko sitten täällä käymässä ja se jälleennäkemisen riemu oli sanoinkuvailemattoman siistiä. Näemme seuraavan kerran jouluna, jolloin lennän loman viettoon Suomeen. Toki välillä tulee päiviä, jolloin ikävä on kova ja haluaisi vain päästä toisen kainaloon, mutta onneksi tunteita oppii käsittelemään ja ikävän kanssa elämään. Skype ja whatsapp puhelut auttavat kummasti ja niiden välityksellä voi höpötellä niin paljon kuin haluaa. Puoli vuotta on loppujen lopuksi todella lyhyt aika ja se menee ihan hurjan nopeasti. On huippua, että vierellä on kumppani, joka tukee sinua valinnoissasi ja antaa mahdollisuuden toteuttaa unelmiasi – vaikka se tarkoittaisikin hetkellistä asumista eri maissa. :)

    Hurjan paljon tsemppiä teille molemmille vaihdon suhteen. Reissu antaa varmasti ihania elämyksiä, joiden jälkeen palaatte Suomeen monta kokemusta rikkaampana! :))

    Terkuin Henriikka / http://www.adlv.fi

    1. Iso kiitos, kun jaksoit rustata näin pitkän pätkän! Tästä oli paljon rohkaisua ainakin itselleni :) Ikävän määrä on suurin asia, joka itseä huolettaa, joten lohduttavaa miten moni on täällä kirjoittanut, kuinka sen ikävän kanssa kyllä pärjää. Kuten sanottua, puoli vuotta on tosiaankin loppujen lopuksi hyvin lyhyt aika!

      Kiitos kauniista kommentistasi ja ihanaa opiskeluaikaa sinne Barcelonaan – nauti ajastasi! Sulla on muuten tosi tyylikkään oloinen blogi ja hienoja kuvia :)

  23. Mä en vois edes tavallaan kuvittelevani lähteväni poikaystäväni kanssa vaihtoon, vaikka saattaakin tällä tavalla sanottuna vähän oudolta kuulostaakin. Tarvitsen sen kokemuksen kasvaakseni itsenäisenä ihmisenä. Jos poikaystäväni olisi mukana menisi vaihtoaika luultavasti hänen kanssaan olemiseen, ja vaikka rakastankin häntä ja hänen kanssaan olemista, niin haluan vaihdolta jotain muuta; uusia kokemuksia, uusia ystäviä, uusia asioita kaikin puolin. Ja jotenkin tuntuu etten saisi kaikkea sitä irti ja kaikkea sitä koettua jos olisin siellä poikaystäväni kanssa pyörimässä.
    Lähden itse vaihtoon vuoden päästä keväällä (2017), ja poikaystäväni jää Suomeen, sillä hänellä on työpaikka täällä ja helpompaa myös että hän jää pitämään “asuntoa” pystyssä ettei sitä tarvitse vuokrata kenellekkään ulkopuoliselle tai muuta vastaavaa.
    Puol vuotta on kuitenkin todella lyhyt aika, ja koska lähden vain Ruotsiin on hyvinkin mahdollista että lennän vaihdon aikana tänne pariinkin otteeseen käymään.
    Ikävä tulee tietenkin olemaan ihan älytön, mutta onneksi nykyaikana yhteydenpito on helppoa Skypen ja muiden viestimien avulla. Pienet välimatkat ja erossa olemiset vain vahvistavat suhdetta jos suhde on hyvällä pohjalla muuten. Ei sitä tarvitse aivan kaikkea sen kumppaninsa kanssa tehdä.

    1. Ymmärrän täysin, mitä ajat takaa! Voisin omalla kohdallani ainakin kuvitella, että tulisi jäätyä paljon herkemmin vain kotiin toisen kainaloon sen sijaan, että olisi mukana kaikissa ensimmäisten viikkojen vaihtohulinoissa uusiin ihmisiin tutustumassa. Yksin lähteminen siis ihan varmasti kasvattaa ja itsenäistää :)

      Ikävä tulee varmasti tosiaan olemaan ihan hurja, mutta onneksi kaukosuhteessa eläminen on tehty tänä päivänä aika helpoksi kaikkien Skypen ja Whatsappien sun muiden ansiota. Äkkiä se aika sitten menee, vielä kun on jotain mitä odottaa kun pääsee sitten taas jatkamaan yhteiseloa rakkaan kanssa täällä Suomen päässä! :) Kiitos ihana kun osallistuit keskusteluun!

  24. Juuri näin! :)
    Meillä tulee olemaan vuoden päästä tilanne, jolloin poikaystävä lähtee vaihtoon ja minä jään Suomeen. Kuten jo aiemmin lukikin, niin helpompaahan se olisi jos itsekin lähtisin samaan aikaan. Olen kuitenkin työelämässä, enkä tällä hetkellä opiskele, joten sikäli mahdotonta. En kuitenkaan ole hetkeäkään ajatellut, että voisin tai haluaisinkaan estää toista lähtemästä. Jotenkin todella inhottava ajatus… Meillä vielä tilanne, että ollaan seurusteltu jo lähes 7 vuotta, joten suhde on täysin vakaalla pohjalla. Jos aukeaa mahdollisuus lähteä opiskelemaan maapallon toiselle puolelle, miksi ihmeessä hän ei käyttäisi sitä mahdollisuutta. Se on hieno kokemus ja hyväksi myös tulevaisuuden kannalta. Ja eihän minunkaan tarvitse jäädä tänne elämään ihan tavallista arkea, vaan voin lähteä ystävien kanssa vaikkapa matkalle, ja muuta hauskaa. Ja kuten huomattu, aika menee todella nopeasti ja nykyään voi pitää helposti yhteyttä (vaikka sinne maailman toiselle puolelle)!
    Joten mun mielestä jotenkin tosi ikävää, jos parisuhteessa toinen osapuoli pistäisi kapuloita rattaisiin toisen unelmien tullessa mahdollisiksi toteuttaa.
    Ja muuten, olen minäkin kuullut kauhisteluita siitä kuinka meidän suhteelle käy. Jos se ei kestä puolen vuoden tai vuoden asumista eripuolilla maapalloa, ei se sitten ole ollut tähänkään saakka aitoa…
    Hyvä kirjoitus Jonna! :)

    1. Sinulla on asenne kohdillaan! Itsekin olen aikoinani ollut tilanteessa, jossa silloinen poikaystäväni lähti vaihtoon ja itse jäin Suomeen – sekin aika meni kuitenkin yllättävän nopeasti. Hienoa, että tuet poikaystävääsi ja tosiaan, voihan ajasta ottaa “ilon irti” ja nauttia olostaan täälläkin, reissata ja viettää paljon aikaa ystävien kanssa.

      Kiitos kun kommentoit ja osallistuit keskusteluun jo tuolloin näitä kommentteja saatuanikin – kirjoitit fiksusti! :)

  25. Vakaalla pohjalla olevalle parisuhteelle, johon molemmat ovat sitoutuneet, ei puolen vuoden vaihto ole edes koetinkivi. Se on vain elämää :) Minulla on joitain tuttuja, jotka eivät ole lähteneet ulkomaille vaihtoon/harjoitteluun/töihin, koska “puoliso ei päästä”. Se, jos mikä, on minulle käsittämätöntä :D Täytyy sanoa, että sellainen mies lentäisi elämästäni ulos välittömästi! Onneksi tilanne ei omalla kohdalla kuitenkaan sellainen ole vaan poikaystäväni kannustaa ja tukee minua aina. Olen itse asunut harjoittelun merkeissä ulkomailla puoli vuotta ja olihan se ikävä kova, etenkin kun kovin montaa kertaa ei sinä aikana pystytty näkemään. Sittemmin Suomessa olen joutunut töiden vuoksi muuttamaan eri kaupunkiin ja nykyinen tilanne jatkunee yhteensä puolitoista vuotta. Tosin Helsinki-Tampere välimatka ei kyllä tuon ulkomailla asumisen jälkeen tunnu enää yhtään missään :) Sanoisin kuitenkin, että on tärkeää luoda yhteinen rutiini, silloin kun asutaan erillään. Meillä se tarkoittaa puhelinsoittoa (aikaisemmin Skypeä) joka ilta, paitsi jos on jotain erityistä menoa. Puhuttava on, vaikka ei olisi mitään erityistä asiaa :)

    1. Kiitos kun osallistuit keskusteluun – mukava ja rohkaiseva kuulla teidän tarinoitanne! Suhde kyllä selviää rossaolosta, jos niin tarkoitettu :) Hienoa, että teilläkin molemmat osaavat kannustaa toisiaan ja tukea valinnoissa – se jos mikä on tärkeää!

  26. Mielestäni on hieno asia, että lähdette vaihtoon eri maihin eikä kumpikaan joudu luopumaan/ joustamaan omasta unelmastaan. Puoli vuotta on kuitenkin tosi lyhyt aika ja menee sitten jälkeenpäin ajatellen todella nopeasti.

    Meillä tilanne oli sellainen, että seurusteltuamme vajaa puoli vuotta lähdin vaihtoon maailman toiselle puolelle. Ikävä oli kova ja oman haasteensa siihen toi poikaystäväni samaan ajankohtaan osunut intti-aika sekä tietenkin aikaero. Yhteydenpito oli välillä haastavaa..siitä kuitenkin selvittiin hienosti.
    Hetki sitten oltiin jälleen uuden tilanteen edessä, kun poikaystäväni lähti Eurooppaan töihin vuodeksi ja minä jäin kotiin. Olin kaikki lomani hänen luonaan sekä hän vierailu Suomessa mm. jouluna. Näimme tuon vuoden aikana suunnilleen parin kuukauden välein.

    Vaikka tuo aika oli rankkaa ja ikävä oli tosi kova koen sen olleen myös tosi hienoa aikaa. Olimme tuolloin seurustelleet kuutisen vuotta ja tuntui kuin se tietynlainen alkuajan kipinä olisi löytynyt uudestaan. Perhosia oli aina vatsassa kun nähtiin yms.
    Tällä hetkellä olemme asuneet jälleen saman katon alla reilun vuoden ja meille on vauva syntymässä muutaman kuukauden päästä. <3

    1. Voi, kiitos paljon kommentistasi! Nousi iso hymy huulille viimeistään vikan lauseen kohdalla – suuren suuret onnittelut ihanan asian johdosta <3 Suhde kyllä kestää pienet ja vähän pidemmätkin välimatkat, jos niin on tarkoitettu :) Tällaisia tarinoita on niin rohkaisevaa kuulla!

  27. Tosi hyvä teksti, ja ajankohtainen myös itselleni! Olemme nimittäin myöskin lähtemässä poikaystäväni vaihtoon ensi keväänä, ja kohteina eri maat, vaikka molemmat Euroopan sisällä pysytäänkin. Monta vuotta sitten vaihtoon lähtöä ajatellessamme oli molempien mielestä kiva ajatus, että lähdettäisiinkin samaan paikkaan vaihtoon, asuttaisiin yhdessä vieraassa kaupungissa ym., mutta mitä lähemmäs vaihdon suunnittelua mentiin, niin molemmille tuli selväksi, että parempi lähteä omiin kohteisiin – ei tuosta ajasta muuten saisi kaikkea irti! Helposti voisi käydä niin, ettei sen oman vaihtarijärjestön tapahtumiin tulisikaan lähdettyä niin vilkkaasti, kun tietäisi toisen odottelevan kotona – kyllä sen oman kullan kanssa kerkeää Suomessa sitten kyhnäämään vaikka loppuelämän. :) Kiva, että joku muukin ajattelee tuon eri paikkoihin menemisen ihan itsestään selväksi, vaikka ikävä tuleekin!

    1. Samaistun kommenttiisi niin hyvin! Voisin kuvitella, että mikäli lähtisin poikaystäväni kanssa vaihtoon voisi kynnys kotiin jäämisestä vaihtarimenojen sijaan olla paljon matalampi. Kivempi kuitenkin, että tuosta ajasta saa oikeasti kaiken ilon irti ja tutustuu ihmisiin :) Ikävä tulee tosiaan olemaan varmasti ihan hurjan iso, mutta onneksi puolivuotinen menee loppujen lopuksi nopeasti. Sitten onkin jo kesä ja Helsinki kullan kanssa, niin on jotain mitä odottaa <3

      Kiitos kivasta kommentistasi ja tsemppiä tulevaan kevääseen! :)

  28. Hyvä Jonna! Olen ollut samanlaisessa tilanteessa ja kokemuksesta voin kertoa, että erossaoloaika tulee olemaan rankka, mutta silti antoisa ja ennen kaikkea opettavainen. Kun on yksin maailmalla, sitä oppii paljon itsestään. Kaukaa näkee lähelle.

    1. Kiitos paljon Siru rohkaisevasta kommentistasi! Kevään aikana tulee varmasti olemaan rankkoja hetkiä, mutta uskon sen myös kokemuksena antavan paljon :)

  29. Voi Jonna, tosi hyvin kirjoitettu! Itselleni vaihto oli pitkäaikainen unelma, jonka toteuttamatta jättäminen ei ollut edes vaihtoehto, sillä siitä olisivat vaan kärsineet molemmat osapuolet. Kertaakaan en epäillyt vaihdon vaikuttavan suhteeseemme, joten eiköhän se ihan terveellä pohjalla ollut alunperinkin :) sain kyllä samoja kyselyjä itsekin silloin vaihdon aikaan ja ihmettelin niitä. Toki jokaisella on oma käsityksestä parisuhteesta, ja itselläni se taitaa olla siellä itsenäisemmässä päässä. Molemmilla pitää olla myös omat elämänsä ja tilaa hengittää! Lisäksi vaihto oli itselleni eräänlainen henkinen kasvutarina, jota se ei kyllä olisi ollut, jos olisin ollut jonkun tutun henkilön seurassa jatkuvasti :)

    1. Ihana Emmi – kiitos kun osallistuit säkin keskusteluun! On ollut mahtavaa saada niin paljon rohkaisevaa palautetta ja kuulla muiden omia kokemuksia. Mukava myös nähdä, miten monella on samanlainen ajatusmaailma tämän asian suhteen :) Uskon vaihdon kasvattavan itseänikin, tekee hyvää pärjätä välillä omillaan!

  30. Hei. Kirjoitit tärkeästä aiheesta. Olen ollut mieheni kanssa naimisissa 15v. Aikoinaan kävimme vaihdossa yhdessä, mutta myöhemmin mieheni sai töitä ulkomailta ja itselläni oli vielä opinnot kesken kotimaassa. Olimme tuolloin kahteen otteeseen erossa 5 kk. Oli toki ikävä, mutta mielestäni nämä asiat kestää jos tahtoa on. Koen myös että erossa olo virkistää parisuhdetta ja kun luottamus on kunnossa, kestää pidemmänkin erossa olon. Kaikkea hyvää sinulle ja poikaystävällesi!

    1. Hei Henna! Kiitos hurjasti kun kommentoit ja osallistuit keskusteluun. Mielenkiintoista kuulla erilaisia kokemuksia erossa olosta – kaikkia taitaa kuitenkin yhdistää se sama ajatus, että suhde kyllä kestää välimatkan, jos niin on tarkoitus. Ihana kuulla tällaisia tarinoita! Kiitos ja kaikkea hyvää teillekin :)

  31. Minulla ei ainakaan tullut pieneen mieleenikään, että lähtisitte yhdessä samaan kohteeseen; sehän olisi aivan hassua! Kuin Vaasan kuviot siirrettynä uuteen maahan. ;) No, ei nyt aivan, mutta tokkopa vaihto olisi aivan niin avartava kokemus kuin erikseen koettuna. Oppilaillenikin aina sanon, että älkää nyt suomalaisen kaverinne kanssa lähtekö sinne kielikurssille Brightoniin -tarkoitushan on saada uusia kavereita eikä viettää iltoja kotona suomea bestiksen kanssa pölpöttäen. ;)

    Aika menee taatusti nopeasti, ja alkuikävästä yli päästyänne kokemus on taatusti mahtava. Mitä etäsuhteeseen tulee, itse olen tässä jo tooooosi monta vuotta (kahdeksan, ehkä?) ollut suhteessa, jossa näemme melkein vain viikonloppuisin, enkä voi valittaa. Aluksi toisen muutto työn perässä toisaalle oli todella, todella vaikea pala sulattaa, mutta pian tajusin, että mun on tarkoitus kokea tietyt jutut ja saada tietty vapaus -olimmehan muuttaneet yhteen heti lukion jälkeen, eli en ollut koskaan asunut yksin. Ratkaisu on ollut ainoa oikea, that I can say for sure! :)

    1. Kiitos ihana kommentistasi! Itselläni tosiaan lähtee pari kaveria koulusta samaan kohteeseen, mutta koen sen kuitenkin olevan ihan eri asia, kuin että olisin lähtenyt yhdessä poikaystävän kanssa. Tytöt ovat kiva turva uudessa paikassa, itselleni vaihtoon lähteminen on joka tapauksessa iso kynnys ja mukavuusalueen ulkopuolelle asumista :)

      Kaikella on aina tarkoituksensa, niinhän se menee! Hienoa, että olet osannut alusta huolimatta ottaa kaiken ilon irti etäsuhteesta :) On todella kasvattavaa olla välillä “yksinkin”, ja osaa taas arvostaa vieläkin enemmän sitä, kun toinen on vieressä <3

  32. Mun mielestä loisto päätös Jonna toteuttaa oma unelma ja tehdä se vieläpä ihan yksin! Kun olin lähdössä Havaijille vaihtoon, kuulin ihan samoja kummasteluita. Mä en ymmärtänyt niitä yhtään – mietin lähinnä, että pitäisikö munkin yrittää nähdä asiassa edes joku ongelma tai riski, sillä kumpikaan meistä ei ollut sellaisia ajatellut. Puoli vuotta oltiin fyysisesti erossa mutta psyykkisesti ei päivääkään ! Ikävä tietenkin oli mutta se ei tehnyt mun oloa surulliseksi, päinvastoin ! Tuli oikeastaan onnellinen olo siitä, että elämään on siunaantunut ihmisiä joita ikävöidä. Siskoa ja ystäviä kaipasin ihan samalla tavalla ja tiesin jo lähtiessä ikävän tulevan mutten silti edes harkinnut lähteväni samaan paikkaan vaikkapa jonkun kaverin kanssa. Vaihdossa oppii itsestään aivan älyttömästi ja vähän kuin pakon edessä joutuu pohtimaan just niitä omia arvoja ja ajatuksia ja muutenkin tutustumaan itseensä, kun ei ole vieressä ketään muuta kenen mielipiteet huomioida ! Tai niin mulla ainakin kävi ja olen siitä ikionnellinen. Tsemppiä vaihtoon, nauti kokemuksesta <3

    1. Ihana Nelli – kiitos rohkaisevasta kommentistasi <3 Meillekin saattaa tulla kokonainen puolivuotinen erossa oloa välimatkan ollessa niin pitkä, mutta onneksi on Skypet sun muut, joiden avulla voi olla helposti yhteydessä. "Tuli oikeastaan onnellinen olo siitä, että elämään on siunaantunut ihmisiä joita ikävöidä" - ihanasti sanottu ja niin totta!

      Minulla tosiaan lähtee kuitenkin pari kaveria koulusta samaan kohteeseen, mutta kuten ylempänäkin kirjoitin, koen sen silti olevan eri asia kuin että olisin lähtenyt poikaystävän kanssa. Vaihtoon lähteminen on minulle tosi iso kynnys, en luultavasti olisi uskaltanut lähteä tyystin yksin. Kokemus tulee silti olemaan varmasti hurjan kasvattava :) Kiitos vielä tästä ja ihanaa syksyn jatkoa <3

Comments are closed.