Meet my Furry Friend

Täällä Helsingissä ollessani mulla on usein eräs karvainen ystävä seuranani, kuten olette voineet kuvista joskus nähdäkin. Tämä nuori Cavalier-poju on siskoni koira, ja me omimme sen aina välillä meille hoitoon. Tekee hauvallekin tosin varmaan välillä ihan hyvää päästä lapsiperheen jaloista nauttimaan täydestä huomiosta, kukapa siitä ei pitäisi ;) Tämä tapaus on vielä maailman läheisyydenkipein, joten sille kelpaa kyllä rapsutukset ja halimiset!

Poden jatkuvasti kovaa koirakuumetta, ja harvase päivä näytän poikaystävälleni hellyyttäviä koiravideoita tai söpöjä pentukuvia. Jos bussissa lähelle tulee istumaan joku koiran kanssa, tuijotan koiraa kuin pikkulapsi koko matkan hölmönä hymyillen, rapussa taas säntään heti silittelemään naapurin pientä valkoista karvapalloa. Autolla ajellessa tunnistan valtoimenaan heiluvat hännänhuiskut jo metrien päästä, ja ohi ajaessa kiljahdan aina täysillä seuralaiselleni “Cavalier!!”.

Motley

Koirakuumeilun vuoksi onkin ihanaa, että tämä karvakaveri on meidän luonamme aina silloin tällöin. Koiran hankinta ei kyllä tule olemaan ajankohtaista vielä muutamaan vuoteen, ainakaan niin kauan kun on opiskelut kesken ja joudumme elämään kahden kaupungin välillä. Tiedän myös koiran sitovan paljon, mutta toisaalta kyllä se antaakin ihan mielettömästi. On niin ihana tunne kun on joku kotona odottamassa aina yhtä iloisena, tai aamuisin sängyn reunalla tapittamasa ja antamassa pusuja (enkä puhu nyt vain poikaystävästäni, heheh).

Perheessämme on ollut ennenkin Cavalier Kingcharlesinspanieleita, ja pidän rodusta aivan valtavasti. Olenkin pienestä pitäen haaveillut cavasta, mutta onhan se myönnettävä, että rodulle on tullut hirvittävän paljon sairauksia jalostuksen myötä. Noh, kuten sanottua, asia ei ole ajankohtainen vielä hetkeen, joten tässä ehtii vielä pohtia ja haaveilla. Siihen asti annan kaiken rakkauteni tälle nappisilmälle!

Every now and then when I’m spending weekends in Helsinki I might have a furry friend here with me. This little fellow is my sister’s dog, he is the most adorable Cavalier Kingcharls spaniel. I absolutely love Cavaliers, we’ve had them in our family before as well, and can’t think of any better dog breed than this.

I have to admit that I’m suffering from a terrible dog fever. I show cute dog photos and videos for my boyfriend every day, and when I see a puppy on the street I almost go crazy. I would love to have a dog of my own, although I know it’s not quite smart to get one at this point of life when we’re living in two cities because of our studies. Oh well, maybe one day! Meanwhile I’ll give all my love to this little one ;)

Related posts

13 thoughts on “Meet my Furry Friend

  1. Voi mikä söpöläinen :) Eka-toka-luokkalaisena olin ihan koirahullu. Cavalier oli rotu, josta tykkäsin eniten. Vanhempani antoivat minulle lupauksen, että saan koiran sitten täysi-ikäisenä. No eihän niin ole vielä käynyt, mutta karvainen kaveri olisi kyllä kaikesta huolehtimisesta, kuluista ja sitovuudesta huolimatta ihana. Kyllä joskus vielä hankin koiran, ehkä jonkun terhakan terrierin :)

    1. No eikö vaan, uskomattoman hurmaava kaveri :) Heh, aika monesti vanhemmat taitavat luvata, että sitten täysi-ikäisenä saat koiran. Minunkin siskoni hankki ensimmäisen Cavalierin vuosien vinkumisen jälkeen juuri ylioppilasvuotenaan. Kyllähän koira tosiaan sitoo paljon, mutta niin se antaakin <3 Toivottavasti minäkin joku päivänä voin kutsua itseäni vielä koiranomistajaksi!

  2. Cavalierit on vaan ihania, ja voin tietenkin näin “objektiivisesti” krhm. sanoa sen :D
    Ja vaikka meille yksi Cava on tarpeeksi tällä hetkellä, poden kanssa kummallista koirakuumetta ja moikkailen juuri bussisa ym. aina kaikkia muiden koiria :D

    1. Hehe, minkäs teet kun voi niin vahvalla kokemuksen rintaäänellä niin todeta ;) Hauska kuulla, etten ole ainoa crazy dog lady, juuri viimeksi tänään bussissa istuin nenä kiinni ikkunassa kun näin ulkona Cavalierin.. :D Ovat ne vaan niin ihania!

  3. Ihana postaus! Samasta kuumeesta täälläkin kärsitään ja pahasti. Mulla menee koirista ihan pasmat sekaisin kun niitä tulee vastaan milloin missäkin… Tutkailen jatkuvasti eri rotuja, luen kasvatusjuttuja ja haaveilen mitä sen ikioman hauvan kanssa vois tehdäkään :) Välillä kuume yltyy niihin asteisiin että tuntuu että rynnistän kohta samoilta jaloilta kasvattajan pakeille, mutta valitettavasti on myönnettävä että aika ei ole vielä sopiva :( Samassa tilanteessa siis täälläkin: opiskelut kesken ja ravaan jatkuvasti kahden kaupungin väliä eikä tietenkään tulevaisuuden kuvioistakaan voi vielä tietää!

    1. Kiitos Katri, kiva jos tykkäsit :) Voi, pasmat menee sekaisin täälläkin päässä! Olen kuin mikäkin pikkutyttö koiran nähdessäni ja tekisi mieli mennä silittelemään, hih. Odottavan aika on pitkä, mutta onhan se kuitenkin niin paljon järkevämpää ottaa koira sitten, kun on oikeasti sen aika :)

  4. Mun on nyt pakko kommentoida, että rotu on kyllä ihan huippu! Meiltä löytyy tällä hetkellä 2 cavalieria, molemmat vielä pentuiässä, toinen tosin jo vuoden vanhempi.. Pentuja kuiteskin vielä molemmat. (ainakin mun silmissä :D) Mua pelotti juurikin nuo sairaudet, mutta asiantuntevalta kasvattajalta, jonka koirat ovat hyvin testattu, uskalsin ottaa. “Cavalierit ovat kuin karkkeja, kun yhden ottaa, niitä vaan tulee lisää”, sanoi yksi eläinkaupan myyjä, ja voin todellakin allekirjoittaa kaiken tuon. Cavalierit ovat todella ihania, enkä todellakaan keksi mitään huonoa sanottavaa. <3

    1. Voi, ruudun takaa löytyy useampi Cavalierien ystävä <3 Jos jossain tulisi pentu-Cavalier vastaan, niin menisin varmasti ihan sekaisin!! :D Ja näinhän se on, samaa olen miettinyt itsekin, että asiantunteva kasvattaja kyllä sulkee paljon pois sairauden mahdollisuuksia. Jos olisi koiran molemmat vanhemmat kuvattu, niin sitten uskaltaisi ottaa.

  5. Siis tää kohta : “Poden jatkuvasti kovaa koirakuumetta, ja harvase päivä näytän poikaystävälleni hellyyttäviä koiravideoita tai söpöjä pentukuvia. Jos bussissa lähelle tulee istumaan joku koiran kanssa, tuijotan koiraa kuin pikkulapsi koko matkan hölmönä hymyillen, rapussa taas säntään heti silittelemään naapurin pientä valkoista karvapalloa. Autolla ajellessa tunnistan valtoimenaan heiluvat hännänhuiskut jo metrien päästä, ja ohi ajaessa kiljahdan aina täysillä seuralaiselleni “Cavalier!!”. ”

    Oli ihan pakko kopsata poikaystävällekin että “eiks oo ihan ku mä!” :D. Cavalier pitäisi vaan vaihtaa lapinkoiraan :)

Comments are closed.