Instragram Snaps & Thoughts

Kaivelin puhelimen arkistojen kätköistä muutamia kesäisiä räpsyjä, mutta samalla innostuin myös pohtimaan muutaman syvällisen sanasen Instagramista. Siinä missä Instagram oli ennen paikka niille arjen pienille hetkille, kuville jotka napattiin hetken mielijohteesta ja joiden välityksellä tuotiin hetkiä blogin takaa, on se ajan saatossa muuttunut hurjasti. Ei järjestelmäkameroita, ei muutamia filttereitä lukuunottamatta hienoja kuvankäsittelyappeja. Nykyään taas Instagram-feedi on täynnä viimeistä silausta myöten hiottuja valokuvia, joissa vilisee kahvihetkiä trendikkäissä kahviloissa, täydellisiä aamupaloja, tuoreita kukkia, suihkutusketettuja vartaloita, sekä niitä himskatin vesimeloneja ja ananaksia… Tiedätte kyllä mistä puhun!

Instagramelo

Suhtaudun itse Instagramiin nykyään vähän ristiriitaisesti. Toisaalta nautin suunnattomasti kauniista kuvista, ja voisinkin viettää vaikka kuinka paljon aikaa selaamalla tätä visuaalista silmääni tyydyttävää kuvavirtaa. Ja teenhän samaa itsekin kuin yllämainitut; siirrän kuvia usein langattomasti järjestelmäkamerasta puhelimeen, valitsen sopivat kulmat, säädän valoa sekä kontrastia, ja saatan loppupeleissä ottaa kymmeniäkin kuvia yhdestä tilanteesta saadakseni sen yhden täydellisen otoksen. Toisaalta taas ihan niin tarkaksi en ole ryhtynyt, että syynäisin omaa feediäni ja jättäisin kuvan julkaisematta, koska se ei sovi siihen.

Kaipaan kuitenkin myös sitä vanhaa edellä kuvattua Instagram-kulttuuria – sitä kun kaikki ei ollut niin viimeiseen asti harkittua. Ehkä kynnys heikompilaatuisten räpsyjen julkaisemiseen on kasvanut, koska sitä itsekin olettaa, että kaikki muutkin odottavat ja vaativat laatua. Vai odotatteko te? Paitsi että itse rakastan kuvaamista ja saan nautintoa vangittuani jotain esteettistä kuvaan, on Instagram toki minullekin myös yksi työväline. Koen sen ikäänkuin portfoliona blogistani, sellaisena josta nopealla vilkaisulla voi saada jonkin yleiskuvan siitä, millainen blogini on.

Insta2

Niin, ristiriitaista! Minua kiinnostaisikin kuulla, mitä te nykyään ajattelette Instagramista? Kaipaatteko sinne jotain rosoisempaa ja arkisempaa niiden pionien ja smoothieiden keskelle, vai onko Instagram teillekin sellainen rentouttava kauniiden kuvien tyysija? Snapchat on osaltaan varmasti vähentänyt Instagramin alkuperäistä merkitystä ja vallannut asemaa sovelluksena, jolla näytetään sitä oikeaa arkea. Itse olen ruvennut seuraamaan Snapissa muutamia bloggaajia, mutta toistaiseksi olen pitänyt oman profiilini vain kavereille tarkoitettuna. Katsotaan muuttuuko mieli vielä ajan saatossa :)

Related posts

16 thoughts on “Instragram Snaps & Thoughts

  1. Muistan kun instagram tuli ja innostuin ajatuksesta, että sinne voi latailla huolettomasti kuvia joita ei muissa sovelluksissa tulisi jaettua. Pidin sitä kuitenkin aluksi lähinnä valokuvauksesta kiinnostuneiden paikkana jakaa kauniita kuvia ja latasinkin itse kertaheitolla monen monta maisemakuvaa, lemmikkikuvia ja muita otoksia joita olin järkkärilläni napsinut. Suosion noustessa feedit alkoi täyttymään kuitenkin yhtäkkiä selfieistä, peilikuvista ja näistä aamupala-kahvihetki-minunvesimelonikauniistitässä-aamujumppa -kuvista ja homma muuttui paljon “arkisemmaksi”. Nykyään laitan edelleen niitä maisemakuvia mutta myös aivan kaikkea muutakin, mutta muhun on tarttunut se hirveä kriittisyys feediäni kohtaan. Kauheasti haluis jakaa kaikkea, mutta 80% jää jakamatta, kun kuva ei ole riittävän tasokas tai täydellinen. Mitä varten sen pitäisikään olla? En tiedä, mutta tämä ärsyttää mua ihan suunnattomasti :D

    1. Paras oli tuo “minunvesimelonikauniistitässä” -kohta, mikä hemmetti niissä vesimeloneissa on?! :D Ymmärrän kyllä hyvin mitä ajat takaa, sitä on tullut itse paljon kriittisemmäksi omia kuviaan kohtaan. Toisaalta se on tyhmää, koska välillä olisi kiva jakaa niitä huolettomiakin hetkiä ja kuvia.

  2. Mä olen kyllä kiinnittänyt myös huomiota tähän samaan Instagram-kehitykseen, enkä oikein tiedä mitä siitä ajattelen. Toisaalta olisi ihana nähdä niitä ihan arkisia räpsyjä, mutta kyllä mäkin enimmäkseen seuraan sellaisia tilejä, joissa kuviin on selvästi panostettu vähän enemmän.

    1. No niinpä, ristiriitaista! Toisaalta kaipaa sitä huolettomuutta, toisaalta taas omaltakin seurattavien listalta löytyy lähinnä näitä tilejä, joiden kuvia on kaunista katsoa.

  3. Vähän sama fiilis Instagramista kuin sinulla. Tykkään kyllä katsella kuvia kauniista asioista, mutta kaipaan myös sitä aikaa, kun suurin osa kuvista oli otettu ihan sillä puhelimen kameralla. Nykyään monet, varsinkin seuraamani bloggaajat laittavat instagramiin näitä oikeilla kameroilla otettuja kuvia. Eli kuvien sisältö on ihan ok, mutta puhelimella otetut kuvat toisivat sen fiiliksen, että kyseessä on juuri sillä hetkellä otettu kuva jostain arjen kivasta tai kauniista hetkestä.

    1. Samoilla linjoilla kanssasi! Järjestelmäkameralla otetut kuvat näistä ihanista hetkistä tuovat tosiaan sen fiiliksen, että eipä siinä paljoa ole aitoa tunnelmaa ollut. Toisaalta taas tosiaan minäkin nautin estetiikkaa pursuavista ja hiotuista profiileista. Ristiriitaista!

  4. Ihania kuvia! Hei teit tässä postauksen nyöriballerinoista. Oletko löytänyt jotkut?? Jos niin mistä?

    1. Kiitos Elina! No äsh, en löytänyt! Mangossa oli yhdet kivat mokkaiset, mutta niistä ei ollut enää kokoani jäljellä, enkä ole muualta ruvennut kenkiä enää tässä vaiheessa vuotta tilaamaan, höh.

  5. Oon aivan samaa mieltä sun kanssa! :) Nykyään Instagram on paljon enemmän siloiteltu, täydellisempi ja vähemmän rosoisempi kuin ennen… Ei sillä, etteikö nuo täydellisen ihanat Instagram-feedit mitä kaikilla näkyy olisi aitoja! Mutta kaipaan kyllä enemmän sitä aikaa, kun otettiin räpsy puhelimella sen enempää ajattelematta, ilman että sen pitäisi olla ”täydellinen”. :)

    1. Kiva kuulla, että olette samoilla linjoilla ajatusteni kanssa! Ehkä se on vain niin, että aikansa kutakin ja Instagramin tarkoitus ei ole enää sama kuin ennen muiden sovellusten kuten Snapchatin vallatessa tilaa.

  6. Hyviä ajatuksia sinulla. Teeman voisi leventää koskemaan ylipäätään koko blogimaailmaa: jos blogit joskus alkuaikoina olivat tavallaan huolettomia nettipäiväkirjoja omasta elämästä, ovat ne nykyään blogia pitävän ihmisen “showroom”, jossa elämä ja arkikin näyttäytyvät tyylikkäänä. Kalusto (kamerat, tietokoneet) on järeää ja kuvat ovat huippulaadukkaita. Kilpailu on kovaa. Joskus muodon vuoksi näytetään itsestään kuva meikittömänä ja kuva sotkuisesta kodista, vähän kuin todistaakseen, että “kyllä minäkin…”

    Se on sekä hyvä että huono juttu. Kauniit ja huolella ylläpidetyt blogit ovat nautinto lukea, vähän kuin hyvin tehty sisustus-/muotilehti, toisaalta taas lifestyle-blogien “ammattimaistumisen” myötä tietty persoonallisuus ja rosoisuus helposti katoaa. Tavallaan suuri lukijakunta odottaa, että sitä pysyy tietyssä formaatissa ja paine tehdä jälleen uusi kaunis aamiaiskattauspostaus on kova, vaikka ehkä bloggaaja haluaisikin kirjoittaa vaihteeksi jostain ihan muusta! Siksi on aina virkistävää kun näkee juttuja jotka poikkeavat blogin “tyypillisestä” linjasta tai jotka paljastavat jonkun ihan uuden puolen bloggaajasta. :)

    ps. tämä ei liity mitenkään aiheeseen mutta olisi ihana lukea sulta juttu jossa kertoisit inspiraatiokuvien kera unelma-asunnostasi: millainen ja missä se olisi, miten sen sisustaisit jne. Joko “jos voittaisin lotossa”-tyyliin tai sitten ihan sellainen realistinen tulevaisuudenhaave joka todennäköisesti menee toteutukseen ennen pitkää. :)

    1. Kiitos Minna kommentistasi! Ja voi kyllä, voisin omistaa ihan oman pohdintapostauksen blogimaailmalle, se herättää niin paljon ajatuksia ja keskustellaan siitä usein kavereidenkin kanssa. Mielessä tosin on niin paljon asiaa aiheesta, etten tiedä saisinko niitä ikinä tiivistettyä sanoiksi postaukseen.

      Minusta on hienoa, miten paljon upeita blogeja tänä päivänä löytyy ja miten paljon niihinpanostetaan. Olen kuitenkin samaa mieltä kanssasi, että monista on samalla kadonnut persoonallisuus ja sellainen helposti lähestyttävyys. Toisaalta tiedän itsekin, miten vaikeaa on antaa itsestään jotain blogille mutta pitää samalla jokin raja yksityisyyden ja blogiminän väliin, kun kaikkea ei kuitenkaan halua paljastaa tuhansille ihmisille. Hmm, ehkä pitäisi joskus yrittää jäsennellä ajatuksia ja koittaa kirjoittaa aiheesta.

      Kiitos myös toiveestasi, kuulostaa kivalta idealta! Ainoa mikä tällaisissa inspiraatiopostauksissa on vähän hankalaa on muiden kuvien käyttäminen, minkä suhteen olen hieman varovainen. Periaatteessa kun toisten kuvia ei saisi käyttää mihinkään tarkoitukseen ilman lupaa, joten siksi hieman arastelen tehdä tuollaisia postauksia. Jään kuitenkin miettimään tätä, jos sen saisi jotenkin toteutettua :)

  7. ihan samoilla linjoilla!
    Mä oon kyllä ihan hurahtanut snapchattiin ja se ajaakin täysin vanhan instagramin virkaa. Insta toimii just niin kuin sanot pienenä portfoliona blogille ja snäppi puolestaan hauskana kurkistuksena siihen oikeaan arkeen! :)

    1. Pitäisi varmaan itsekin harkita Snapin liittämistä blogiin, jotenkin se vain tuntuu vaikealta kun sitä on tähän asti pitänyt vain kavereille tarkoitettuna! Ja toisaalta myös ahdistaa ajatus taas uudesta mediasta, jonne olisi paine ottaa matskua :D

  8. Itse räpsyttelen Instaan surkeita kännyluvia edelleen ja koen itseni huonoksi kun katselen muiden upeita kuvia. :D

Comments are closed.