Missing the Light

Joka vuosi näihin aikoihin tulee valiteltua samaa asiaa. Valo missä olet? Valon päivittäinen vähäinen määrä on toki raastavaa jo ihan ihmisluonnolle, mutta se asettaa erityisiä haasteita myös näin bloggaajan näkökulmasta. Kun päivät viettää kutakuinkin iltapäivään asti yliopistolla, on ihan turha haaveilla kameran esiin kaivamisesta kotiin päästyään. Onneksi viikonloppuisin on toki paremmin aikaa, mutta kovin harmaina ja sateisina päivinä ei se valon määrä niin ruhtinaallinen ole silloinkaan!

Äkkiä onkin jo tullut ikävä aurinkoisia syyspäiviä, joilla meitä hellittiin ainakin täällä Vaasassa pitkälti lokakuussa. Ja tosiaan, aivan erityisen kaunis syksy olikin, että ei voi valittaa! Minuun vaikuttaa valoisuus ihan hurjasti ja olen heti asteen verran paremmalla tuulella heti aamusta, jos valo tulvii ikkunoista sisään. Aamut eivät ole niitä helpoimpia minulle muutenkaan, joten jos herätyskellon soidessa tarjoillaan valon sijaan pelkkää sateen ropinaa, niin ei ole väärällä jalalla nousu kaukana ;) Eilen tänne oli laskeutunut pieni lumipeite ja aurinko paistoi koko päivän täydeltä taivaalta – kylläpä se teki hyvää lukuisten sadekuurojen jälkeen!

Nämä kuvat ovat tosiaankin alkusyksystä, kun puut olivat vielä täydessä ruskassa. Joka vuosi ajattelen kuvaavani ruskaa, mutta useimmiten se aina vain jää – onneksi tänä syksynä ehdin napata edes nämä! Kyllähän noiden katseleminenkin jo hieman piristää. Tärkeintä olisi kyllä jaksaa pitää itsensä liikkeessä, eikä jäädä joka ilta kotiin sohvalle maantumaan. Toissailtana olin ajatellut lähteä vielä salille, mutta järkyttävän myräkän ulkona nähtyäni päätin pitää vapaaillan ja jäädä kotiin. Kävin matolle pötköttämään ja avasin luentokalvot tarkoituksenani vähän kertailla, mutta kuinka kävi? Heräsin kymmeneltä lattialta kuola poskella aivan ulapalla siitä, mikä maa mikä valuutta. Loppuilta menikin sitten kauheassa tokkurassa, eikä uni tietenkään tullut tällaisten tunnin iltareiden jälkeen enää kovin helpolla. Ehkä olisi siis kuitenkin kannattanut polkaista itsensä ylös ja uhmata myräkkää ;)

Muita keinoja kaamosta vastaan liikkumisen lisäksi on esimerkiksi suosikkiruuan kokkaaminen tai uusien reseptien kokeileminen syysiltojen piristykseksi. Ainakin tomaattivuohenjuustokeitto kutkuttelee omalla listallani! Jonkin uuden sarjan aloittaminen toimii myös, täällä ollaan tällä hetkellä koukussa monien kehumaan Orange Is the New Blackiin. Eiköhän näiden avulla taas selvitä tästä pimeimmästä kaudesta :) Energistä torstaita kaikille!

It’s that time of the year again, when the days are so dark here in Finland. Not only is it difficult for a human being to make it through this dark time of the year, but it’s also rough particularly for a blogger. I spend most of my days at the university until afternoon, so when I get home, I’m not even dreaming about grabbing my camera! I really hope there will be lots of sunny days instead of these dark and rainy ones, so I could be able to shoot some material again :) Meanwhile here are some sunny and colourful pictures from a month ago – it’s definitely been a beautiful autumn here!

Related posts

3 thoughts on “Missing the Light

  1. Heippa ihana Jonna! <3

    Itse olen huomannut aivan saman, olo on ihan erilainen näin marraskuun pimeimpinä aikoina verrattuna valoisampiin ajanjaksoihin – eikä mitenkään hyvällä tavalla. :D Aamuheräämiset on aina olleet mullekin lähes ylitsepääsemättömiä eikä pimeys yhdistettynä sateenropinaan tosiaan tee tilanteesta mitenkään helpompaa. Itse olen koittanut löytää valoa ja iloa pimeyden keskelle nautiskelemalla milloin kahvia, milloin glögiä kynttilänvalossa lämpimään neuleeseen tai vilttiin kääriytyneenä ja voin sanoa, että helpottaa kyllä kummasti! ;)

    Pakko myös sanoa nyt kun kerrankin innostuin kommentoimaan: kiitos aivan mielettömän ihanasta ja aidosta blogista Jonna! :) Seurailen tätä päivittäin, mutta harmillisen harvoin tulee kommentoitua mitään. Ihailen positiivista asennettasi ja pidän suuresti tavastasi kirjoittaa ja ihanan tunnelmallisista kuvistasi, jatka samaan malliin! <3 Tsemppiä pimeyden keskelle, yritetään löytää kaikki mahdolliset valonpilkahdukset sen keskeltä! :)

  2. Heippa Kaisa ja kiitos ihanasta kommentista! Piristävää palautetta ja niin positiivista fiilistä muutenkin, etten voi olla kuin yhtä hymyä tämän luettuani :) Lohduttavaa kuulla, että on muitakin epäaamuihmisiä! Miten se ylös pääseminen voikin olla niin vaikea.. Ja olet ihan oikeassa, yritetään ottaa kaikki ilo irti kivoista syysjutuista, kuten kynttilöiden polttamisesta ja glögin juomisesta (täytyykin ostaa ekat glögit hetimmiten!).

    Tällaisen palautteen saaminen antaa aina niin paljon virtaa tähän touhuun, ettet uskokaan <3 Kiitos vielä sinulle ja tsemppiä tosiaan tähän marraskuun pimeyteen :)

  3. Kiitos ihanasta vastauksesta Jonna, madalsit samantien kynnystäni kommentoida vastaisuudessakin! :) Olen seuraillut monia blogeja todella pitkään enkä ole lähes koskaan kommentoinut kenellekään mitään, miten siinä onkin ollut niin suuri kynnys? Kai sitä on ajatellut, että bloggaajat saavat muutenkin niin paljon kommentteja, etteivät välttämättä huomaa tai ehdi vastata, mutta todistit kyllä ajattelutapani vääräksi ainakin omalla kohdallasi. :) Ihana kuulla, että sanomalla ajatukseni ääneen sain sulle noin hyvän fiiliksen ja sun vastaus oli kyllä niin iloinen yllätys mulle, ettei tosikaan, kiitos paljon! <3

Comments are closed.