Eilen istahdin taas kampaajan tuoliin, vaikka tuntuu kuin edellisestä kerrasta ei olisi vielä ehtinyt vierähtää kuin pieni tovi. Oli kuitenkin aika laittaa tukka kuntoon ennen Vaasaan paluuta ja kyllähän freesimpi ilme kuuluu syksyyn ja uusiin tuuliin! Ja vaikka ajankulua ei muuten huomaisi, niin tukan kunto alkoi taas kieliä niin latvojen kuin tyvenkin puolesta, että nyt kaivattaisiin taas Annen käsittelyä ;)

Kampaajani Anne Zaussa (Uudenmaankatu 19-21) on laittanut hiuksiani jo vuosia, joten hän tosiaankin tuntee minut ja mieltymykseni jo hyvin. Paikalleni istuuduttuani Anne kyselikin varovaisesti laitettavaa sävyä ja oletti minun taas syksyn tullen kaipaavan tummempaa raitaa vaaleiden sekaan, kuten minulla on yleensä viime vuosina ollut tapana. Tällä kertaa pitäydyin kuitenkin siinä tutussa ja turvallisessa vaaleassa, se vain tuntuu eniten omalta!

Otimme kerrankin ennen ja jälkeen kuvat ja tiedättekö mitä, erityisesti tuo ennen- kuva oli fiksu veto. En ikinä nimittäin malttaisi antaa leikata senttiäkään pois latvoista ja käymme aina pienoista vääntöä leikattavien senttien määrästä. Kuulostaako tutulta kenenkään muun korvaan? ;) Kuvan ja hirveät hapsulatvat kuitenkin nähtyäni kampaajani ei tarvinnut kauaa taivutella meikäläistä saksien käsittelyyn. Latvoista napsaistiinkin sitten ihan reilusti (tai noh, reilusti ja reilusti – viisikin senttiä tuntuu paljolta!) ja kyllä onkin huima ero kuvaa katsellessa – tukka näyttää taas niin paljon terveemmältä. Sävy taas pysyi pitkälti samana ja raitoja laitettiin lähinnä latvoihin tuomaan eloa, mutta kummasti se vaikuttaa kuitenkin paljon kokonaisilmeeseen.

Kyllä tämä vaalea on vain se minun juttuni! Katsotaan, muuttuuko mieli taas parin kuukauden päästä ;)