Good morning earlybirds! Istun tällä hetkellä autossa kohti Vaasaa – sain kuin sainkin elämäni pakattua taas Ikea-kasseihin ja laatikoihin. Inhoan yli kaiken pakkaamista ja ehkä jopa vielä enemmän purkamista, mutta samalla minua kuitenkin kutkuttaa jo ajatus päästä asettumaan perillä aloilleni ja laittamaan tavaroita paikoilleen. Perillä odottaa varsinainen kaaos ja varmasti myös tuhat ja yksi pölypalloa, mutta onneksi kotona puuhastelu on kuitenkin palkitsevaa. Ihana päästä laittamaan koti kuntoon ja aloittamaan arki taas Vaasassa!
Tuntuu uskomattomalta, että siitä on jo vuosi kun matkustin muuttokuormani kera uuteen opiskelukaupunkiini. Palasin näihin tunnelmiin paitsi tämän päivän myötä myös saatuani sähköpostin eräältä lukijaltani. Hän oli itse aloittamassa koulua uudella paikkakunnalla ensi viikolla ja kaipasi vertaistukea joltain saman tilanteen kokeneelta, joten hän halusi kirjoittaa minulle. Ruudun takaa löytynee muitakin samassa tilanteessa olevia, sillä tilastoja tutkimalla huomasin monen muunkin palanneen viime vuotisiin kirjoituksiini ensimmäisistä koulupäivistä. Muistan jännityksen aallot paremmin kuin hyvin ja tämän lukijan kysymykseen vastaten – kyllä minua pelotti.
Vaasassa aloittaessani tiesin vain pari puolituttua entuudestaan, enkä voinut astella ensimmäisenä päivänä kouluun parhaan ystäväni kanssa, kuten eräs toinen lukijani kertoi kommenttiboksissa juuri taannoin. Oikeastaan tämä tilanne oli kuitenkin näin jälkikäteen ajateltuna ihan loistava – tilanteessa jossa et tunne ketään, on sinun pakko tutustua muihin ihmisiin. Tukena ei ole sitä omaa turvaverkkoa, eikä sellaista tarjoilla hopelautaselta suoraan eteesi, joten on pakko hankkia ihmisiä ympärilleen. Tämä lukija kysyi viestissään, pelottiko etten saa kavereita. Kyllähän se jännitti, löytyykö koulusta samanhenkisiä ihmisiä, mutta taas näin jälkiviisaana todettakoon, että ei olisi kyllä ollut pienintäkään jännityksen aihetta! Paras neuvo on myös muistaa se, kuinka kaikki ovat kanssasi samassa tilanteessa. Moni on muuttanut opiskelemaan muualta, joten et tosiaankaan ole ainoa kaiken uuden keskellä. Ja aivan varmasti ihan jokaista jännittää! Toisia enemmän ja toisia vähemmän – arvatkaa kumpaan kastiin minä kuulun, nimimerkillä en tainnut saada suupalaakaan alas ensimmäisen koulupäivän aamuna… :D
Voin toki puhua vain omasta kokemuksestani, mutta ainakin meillä ensimmäiset viikot olivat niin täynnä tohinaa ja ohjelmaa, että yksin ei varmastikaan jää kukaan. Päinvastoin, kirjoitinkin vastauksessani kuinka muistan välillä jo jopa kaivanneeni kaiken hälinän keskellä sitä omaa aikaa! Ennen koulun alkua moni vakuutteli, kuinka nopeasti yhteishenki muodostuu ja miten tiivis ilmapiiri opiskelijoiden kesken vallitsee, mutta tähän oli vaikea samaistua ennen kuin sen on ihan itse kokenut. Samanhenkiset ihmiset löytyvät nopeasti ja ei aikaakaan, kun tuntuu kuin monen olisi tuntenut jo vuosia! Kannattaa olla mahdollisimman avoimin mielin uusien ihmisten suhteen ja ottaa kaikki ilo irti siitä, mikä rikkaus on tavata erilaisia ihmisiä ja saada ystäviä ympäri Suomea!
Innostuin kirjoittamaan aiheesta, koska muistan niin vahvasti käyneeni läpi samoja fiiliksiä tuolloin vuosi sitten. Josko tästä olisi siis jotain apua ja rohkaisua muillekin! Olisi ihana kuulla teistä tänä syksynä opiskelunne jo aloittaneista tai teistä, joilla se on vielä kenties ensi viikolla edessä :) Hurjasti tsemppiä kaikkeen uuteen ja ennen kaikkea NAUTTIKAA opiskelijaelämästä!