Archives

Select year 2018 2017 2016 2015 2014 2013 2012

Helsinki – Tukholma

Hyvät matkustajat,

Tervetuloa kyytiin matkallemme Helsingistä Tukholmaan. Matkamme kestää noin viitisen minuuttia ja tänä aikana pääsette nauttimaan makunystyröitä kihelmöivistä elämyksistä, kauniista jouluisesta Tukholmasta sekä ostoskassien rapinasta.

Aloittakaamme ilta lasillisilla kuohuvaa ja kilistämällä juhlakaluille – pyöreitä täyttäneille vanhemmille…

… minkä jälkeen menussa on alkupalana herkullinen rapuskagen.

Lasillinen punaviiniä ja sisäfilettä sienipaistoksella, olkaa hyvät.

Seuraavaksi ohjelmassa Muumi-disko kannella seitsemän! (Tätä se on kun lähtee risteilylle lapsiperheiden kanssa ;D)

Makoisien yöunien jälkeen on aika erikoisaamiaisen (jolta allekirjoittanut pariskunta meinasi myöhästyä unenlahjojensa vuoksi). Saavumme Tukholmaan tunnin kuluttua. Perillä asteita on noin viisi ja sää sateinen, joten varautukaa sateenvarjoilla!

Perillä meidät ottaa vastaan tunnelmallisissa jouluvaloissa kylpevä kaunis Tukholma! Ensimmäinen määränpäämme on Sture Gallerian.

Sade ei kuitenkaan menoa haittaa ja onneksi sitä voi aina paeta sisätiloihin shoppailemaan. Arvaatte varmaan, minne suosikkikauppaansa tämä matkanjohtaja halusi suunnata heti ensimmäisenä… ;) Massimo Duttilla vierähtää hetki jos toinenkin.

Seuraavaksi otamme suunnaksi Biblioteksgatanin. Kiitos Lindan Tukholman shoppailuoppaan, kaupoilla kiertely on helppoa ja sujuvaa!

Silkkipaitojen ihastelua ja pieni sisustusostos By Malene Birgeriltä…

Iltapäivästä on aika palata rapisevien kassien kanssa takaisin laivaan, hyvästellä kaunis Tukholma ja aloittaa matka kohti kotia. Toivottavasti viihdyitte tällä pienellä reissullamme ja saitte nauttia palasen mahtavasta viikonlopustamme! :)

Related posts

Laukkutytön tunnustukset

Olette te aikamoisia murusia! Olin eilen yhtä hymyä kommentteja lukiessanne sekä teidän omia haastepostauksianne selaillessa. Pienen pinnan raottamisen jälkeen voidaankin palata taas tällaisiin hömppäaiheisiin.. :)

Olen ties kuinka monet kerrat kertonut teille olevani laukkutyttö henkeen ja vereen. Toiset haaveilevat punapohjaisista korkokengistä tai klassikkotrenssistä, minun materiaaliunelmissani sen sijaan siintävät laukut! Esiteltyäni teille viimeksi laukkukaappini uusimman tulokkaan eräs lukijani esitti toiveen, josko voisin tehdä postauksen laukuistani. Kaikki nämä kaunokaiset ovat toki vilahtaneet täällä aina tasaisin väliajoin, mutta toisaalta ihastelen itsekin aina mielelläni muiden kokoelmia.

Longchampin Roseau oli ihkaensimmäinen kalliimpi laukkuni. Aloin tuolloin leijailla pilvilinnoissa ja haaveilla Bayswaterista vakavissani ensimmäisiä kertoja, kävin usein jopa hypistelemässä sitä Fabianinkadulla. Lopulta tulin järkiini ja jouluna 2010 ostin tämän simppelin kaunottaren lahjaksi minulta minulle, toimittamaan mustan arkilaukun virkaa.

Rakastan sen eleganttia ulkonäköä ja sileää nahkaa, johon tosin naarmut iskostuvat aika helposti. Roseau kulkee matkassani silloin, kun mukana täyty kantaa A4-kokoisia kansioita tai kirjoja, mutta painoa ei saa kertyä liikaa, sillä täytenä sitä ei ole kovin mukava kantaa lyhyen hihnan vuoksi.

Sitten heräsi Vuitton-tyttö! Muistan kuin eilisen, kuinka abikeväänäni olin saanut viimeisen yo-kokeen alta pois ja suuntasimme ystäväni kanssa Pohjoisesplanadille. Voi sitä tunnetta, kun poistuimme molemmat liikkeestä ruskeiden suurien paperikassien kera! Koska rakastan lahjoa itse itseäni, oli laukku tietysti ylioppilaslahjani ;)

Neverfull GM on osoittautunut aivan loistavaksi malliksi, kuten olen monta kertaa todennutkin. Pähkäilin alkuun myös pienempää MM-kokoa, mutta järkeilin niin, että suuren laukun saa aina taitettua sivuilta pienemmäksi, kun taas pienempää kokoa et saa suuremmaksi. GM-koko vetää sisäänsä kaiken tarvittavan ja vähän ylimääräistäkin, ja se on valintani erityisesti luennoille tai kirjastoon, käsimatkatavarana lennoilla tai weekenderinä mökkireissulle. Laukun ohuet hihnat kestävät käsittämättömän määrän painoa! Olen ollut malliin niin tyytyväinen, että vielä joskus haluaisin hankkia Neverfullin toisessakin kuosissa.

Näiden kahden hankinnan jälkeen kaipailin kokoelmaani jotain hivenen pienempää laukkua, joka toimisi luottolaukkuna arjessa. Ratkaisu oli LV:n Speedy 30, jonka ostin viime syksynä palkinnoksi haluamani työpaikan saamisesta. Mallailin käsivarrelleni myös Monogram-kuosista, mutta myyjäkin totesi Damier Ebenen olevan enemmän minunnäköiseni. Olin kuulemma ilmiselvästi Damier-tyttöjä ;) Speedy on yllättävän mukava kantaa lyhyistä hihnoista huolimatta ja koko on täydellinen!

Bayswater, oi Bayswater..Mulberryn konjakinruskea kaunokainen on varmaankin rakkaimpia laukkujani, sillä haaveilin siitä niin monen vuoden ajan. Olin alkuun varma siitä, että haluaisin sen mustana, mutta Roseaun jälkeen en tarvinnut toista saman kokoista mustaa laukkua. Oak oli siis selvä valinta ja laukku lähti mukaani vuoden alussa Heatrhow’n kentältä. Voi sitä riemua, kun kannoin valtavan ruskean kassin koneeseen! :)

Baysiin mahtuu myös A4-kokoisia papereita, mutta varsinaisena koululaukkuna en sitä käytä, sillä nahka on aika painavaa. Laukku toimii kuitenkin täydellisesti arjessa ja sen saa toki myös olalle, mikäli sisällä on enemmän tavaraa.

Sitten vielä kokoelmani pienokaiset. MICHAEL Michael Korsin mustan nahkaisen Webster-clutchin tilasin Net-A-Porterista parisen vuotta sitten ja se on ollut todella ahkerassa käytössä. Pidän nahan rypistetystä pinnasta, sekä pienen pienestä kultaisesta metallilaatasta edessä. Ainoa miinus tässä on, että se ei vedä sisäänsä kovin paljoa tavaraa, joten tämä on minulla lähinnä iltalaukkuna. Sisällä on kätevät korttitaskut, joten lompakkoakaan ei tarvitse erikseen raahata mukana!

Louis Vuittonin Pochette Monogramin hankin itselleni viime kesänä palkinnoksi luku-urakasta. Oli mielettömän upea ja aurinkoinen pääsykokeen jälkeinen päivä, kun vietimme ystäväni kanssa kunnon hemmottelupäivää. Pochette kulkikin matkassani lähes joka päivä ja se oli varmasti kesän käytetyin laukkuni! Pitkä hihna mahdollistaa monipuolisemman käytön niin arjessa kuin juhlassakin. Musta nahkainen kaunotar, Mulberryn Lily, onkin teille jo varmasti tuttu ja tuskin kaipaa enää esittelyjä ;)

Yleensä uuden laukun ostamisen jälkeen listalla odottaa heti seuraava vuoroaan, mutta juuri nyt en oikeastaan kaipaa mitään lisäystä kokoelmaani. Tottakai laukkuja tulee aina ihasteltua, mutta en edes keksi mitään järkevää perustelua, miksi tarvitsisin uuden ;) Minulta löytyy niin konjakinruskeaa, mustaa nahkaista kuin tummanruskeaakin, pienempää ja suurempaa laukkua niin arkeen kuin juhlaankin!<

Tänään pakkaan kimpsuni ja kampsuni ja otan rakkaideni kanssa suunnaksi Tukholman, oikein ihanaa viikonloppua!

Related posts

Naked Truth

Kauneusaiheilla jatketaan, tosin tällä kertaa hieman erilaisissa tunnelmissa! Kukaan vähänkään blogien ihmeellistä maailmaa seuraava ei varmasti ole voinut välttyä tämän viikkoiselta ilmiöltä, jonka Veera rohkeasti käynnisti. Yhtäkkiä meikittömiä kuvia valtavan kauniista naisista oli blogosfääri täynnä ja täytyy sanoa, että olen kerta kaikkisen ylpeä suomalaisista bloggaajista! Aivan mieletöntä, miten laajalle haaste levisi ja millainen yhteisöllisyyden tunne tästä tuli :) Kurkatkaapa vaikka Indiedaysin Kauneus-osioon!

Sain kommenttiboksin puolelle lukijaltani toiveen, voisinko minäkin tarttua haasteeseen. Alkuun olin kauhusta kankeana koko ajatuksesta, minäkö laittaisin nettiin tuhansien ihmisten nähtäväksi kuvan itsestäni meikittä, minä joka kuulun juuri siihen joukkoon, joka miettii viitsiikö lähteä käymään lähikaupassa ilman pakkelia!

Jostain hetken mielijohteesta päädyin kuitenkin ikuistamaan meikittömän itseni, suoraan suihkusta tulleena kasvoilla ainoastaan kosteusvoidetta (ja toki ripsien pidennykset, joita en lähtenyt repimään pois). Minulle on todella suuri kynnys näyttäytyä ihmisten ilmoilla meikittä, sillä inhoan muun muassa atoopikolle tyypillisiä tummia silmänalusiani, jotka eivät hälvene, oli takana millaiset prinsessaunet tahansa. Kasvojeni iho on myös ympärivuotisesti todella kalpea sekä kirjava kuin kukkapelto, vaikka saan olla kiitollinen lähes finnittömästä elämästäni, niin minulla on punoittava couperosaiho ja välillä kuitenkin jokin pieni näppy jossain.

Katseltuani haasteen sikiämiä kuvia upeista naisista sain jotenkin kummasti itsevarmuutta ja unohdin nämä seikat. En kenenkään kuvaa katsellessani ajatellut, että miten tuo voi näyttäytyä tuon näköisenä, vaan monen kohdalla jopa huokaisin, miten luonnonkaunis joku voikaan olla! Tajusin myös, että kukaan muu tuskin kiinnittää omiin virheisiini huomiota niin kuin minä, sitä kun on useimmiten itse kaikista kriittisin. Pidän itsessäni eloisista silmistäni, hymystäni sekä sen luomista hymykuopista ja tässä ne nyt ovat – ilman pakkelia tai photoshopia :)

Toivottavasti mahdollisimman moni vielä kantaa kortensa kekoon ja tarttuu tähän haasteeseen!

Related posts