Monthly Archives: July 2012

Heinäkuinen ilta

…ei ollutkaan sitten ihan niin lämmin, kuin odotimme, mutta se ei estänyt meitä pitämästä pieniä grilli-illanistujaisia ulkosalla. Päästyäni töistä kipaisin kodin kautta kauppaan ja valmistimme parin ystäväpariskunnan kanssa sellaisen herkkuillallisen että! Voisin tosiaan elää pihvillä. Jälkkäriksi vielä mansikoita, tuoretta ananasta ja vaniljajäätelöä, tästä ei heinäkuinen kesäilta paljoa mene paremmaksi :)

Havahduin siihen, että eletään jo heinäkuun loppua, eikä kesä ole minusta vielä edes alkanut. Monta asiaa on vielä tekemättä, mökillä olen käynyt rentoutumassa vain vaivaisen kerran, terasseilla istuskelusta on nautittu hädin tuskin parin illan verran ja esimerkiksi Lintsi on ihan yhtä kokematta tänä kesänä kuin viimekin vuonna!

Säällä on tähän varmasti oma vaikutuksensa, mutta suurin syy on kyllä ihan oma laiskuuteni. Teen paljon iltoja töissä ja kotiin päästyäni kaikista houkuttelevin vaihtoehto on sohvannurkka ja poikaystävän kainalo, ehkä jos jotain hyvää ruokaa vielä saisi… ;) Eilen sitä kuitenkin taas muisti, että mistään ei saa enempää energiaa, kuin ystävien seurasta ja yhdessä nauramisesta. Onneksi vielä ei ole liian myöhäistä tajuta sitä, onhan tässä kesää vielä jäljellä vaikka kuinka!

Nyt alkaa jo olla kiirus töihin, oikein ihanaa ja helteistä lauantaita! :)

Related posts

Welcome, Mr. Jacobs!

Muistatteko, kuinka muutamia viikkoja sitten haikailin Oh Marc, not again! -postauksessa erään Marc by Marc Jacobsin rannerenkaan perään? Sen, jonka jätin Pariisissa ostamatta ja joka olikin sitten suureksi harmikseni netistä kaikkialta loppuunmyyty.

Olin jo luopunut toivosta, kunnes eilen kommenttiboksiini ilmestyikin erään kovin ystävällisen lukijan vinkki siitä, että rannekorua on saatavilla Stockmannilta. Höristelin vähän korviani, olinhan käynyt siellä parisen viikkoa sitten ihan vain todetakseni muisteluni oikeaksi, ettei heiltä merkin koruja löydy. Päätin kuitenkin pieni toivon kipinä silmissäni kipaista Stockalla tänään heti aamusta ennen töihin menoa ja kuinka ollakaan, siellä minä sitten toivotin MbyMJ:n korut vihdoin tervetulleeksi tänne Suomen kamaralle! Enkä suinkaan lähtenyt kotiin ilman pikkuruista mustaa pussukkaa ;)

Ihan ongelmitta ostopäätös ei kuitenkaan syntynyt, sillä eihän se renkula nyt yhtään sen pienempi ollut täällä Suomessa kuin Pariisissakaan. Myyjäkin tyrmäsi kaikki pienennyshaaveeni ja yritti lohduttaa minua muilla vaihtoehdoilla, mutta minä se olin saanut niin pahan päähänpinttymän tästä. Päätin kuitenkin ottaa korun, jota ei muuten ollut enää montaa kappaletta jäljellä, ja sitten palauttaa sen, jos nyt en keksisi mitään keinoa.

Kotona sovitellessani tajusin kuitenkin pitäväni rannerengasta lähes aina kellon kaverina ja tadaa, ratkaisu ongelmaan! Eihän se mihinkään tuosta tipahda ;)

Nyt vihdoin Kultaisen rannekorun metsästys on saatu päätökseen ja asusterintama on tältä saraa täydennetty. Aivan mahtavaa, että Stocka myy nykyään MbyMJ:n koruja, nyt äkkiä suunta siis sinne, mikäli joku on omaansa kaipaillut! Muun muassa klassista Katie Turnlock-korua näytti olevan vitriinissä, kuin myös monia nättejä korviksia.

Tällainen pienisuuri materiaonni on kyllä hyvästä aina välillä, vai mitä :) Kiitos vielä tuhannesti ystävälliselle lukijalleni vinkistä!

Related posts

Sähkönsinistä

Kuten olette varmasti jo pistäneet merkille, koostuu päivittäinen pukeutumiseni lähinnä neutraaleista sävyistä, valkoista, tummansinistä, beigeä… Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, ettenkö mielelläni vetäisisi toisinaan myös hieman räväkämpää väriä ylleni! Lauantaina lähdimme juhlimaan serkkuni pyöreitä vuosia ja päälleni pääsi eräs suosikkipaidoistani.

Pusero / Zara
laukku / LV
käsikoru / Dimacci

Kunnon asukuvia ei tullut napattua, mutta tässä pieni lähinnä asusteisiin keskittyvä vilautus siitä, mitä päälläni oli. Zaran viimekeväinen “nappihihapusero” löytyy kaapistani parissa eri värissä, valkoisen lisäksi tämä sähkönsininen. Hitsi vie, olisi tosiaankin pitänyt aikoinaan hankkia noita useammassa värissä, paita on mallinsa puolesta aivan lempparini!

Dimaccin käsikoru on viime päivinä löytänyt taas tiensä korurasiasta ranteeseeni, se oli jäänyt sinne odottelemaan uutta lyhennyskeikkaa suutarilla. Edelleen olen kyllä aivan hurmioitunut tuosta, enkä voinut olla ihailematta myös serkkuni konjakinruskeaa versiota.. ;) Ja onko joku jo kyllästynyt joka kuvassa vilkkuvaan Pochetteen? Pahoittelen, se tulee näkymään ihan yhtä ahkerasti jatkossakin, hih!

Olen täällä silmät hieman sikkurassa herättyäni juuri “iltareilta”, eli iltapäikkäreiltä. En aina muistakaan, miten paljon tuo yössä riekkuminen verottaa ja uuden viikon starttaaminen kuudelta aamulla oli pikkuriikkisen hankalaa! Noh, eiköhän se tästä ja väsymys on kyllä sen arvoista ;)

Mitäs tykkäsitte sähkönsinisestä?

Related posts